Nyt on niin uupunut ja puhki, että taidan yrittää mennä nukkumaan. Tosin en mä silti pirteä ole, mutta nukkua kuitenkin pitäisi. Ankkoja on kyllä ikävä ja varsinkin niiden puuhien seuraamista. Tässä ylemmässä kuvassa tuo ankka etsii jotakin maasta lokakuussa. Alemmassa kuvassa on näköjään jotakin löytynyt. Mainioita epeleitä. Niiden kera toivotan kivaa tiistai iltaa ja yötä.
Tekstit
6 kommenttia:
Ankat on kylla symppiksia, niiden touhuja on kiva katsella, mutta kuvatkin tietysti ilahduttaa.
Oikein kauniita unia, ankan kuvia! ;D
Sinäkin kävit kaivelemassa kuva-arkistojasi, kivoja nämä ankat ja niiden touhut.
Pian saat taas ankkoja livenä, päivä on jo selvästi pidentynyt. Kyllä tästä vielä noustaan - vaikka ankan selkään ja lennetään. Vai osaavatko ankat lentää lainkaan? Saduissa sentään.
Itkupilli, noi ankat on musta vaan aina yhtä söpöjä ja aika kuluu kivasti niiden touhuja ihmetellessä. Noissa kuvissa toi ankka oli jopa edukseen.
tia, välillä joutuu vanhoja kuvia kaivelemaan, kun en nyt vähään aikaan ole uutta ulkokuvaa saanut.
Eikö olekin kivoja. Musta noi on kyllä tosi symppiksiä.
Uuna, onneksi joo, tulee valoisanpaa joka päivä. Ja kevättä kohti käydään.
Mulla on sellainen mielikuva, että nämä tällaiset ankat eivät lennä. Siivet ovat liian pienet. Mutta söpöjä ovat silti. Kait niitä lentäviäkin ankkoja on olemassa. Niin, no saduissa onneksi kaikki on mahdollista.
Uupunut ja puhki olen minäkin, höyhenet supussa, mutta yritän siipisulkiani tässä jo vähän pörhistellä.
Viikko ei alkanut hyvin. Huolet kun iskevät, menen lyttyyn. Tänään toivottavasti on jo paremmat tunnelmat, sillä onhan torstai :)
Voimia ja virkeyttä Sinun päivääsi!
Kiitos nurkkalintu. Kyllä tässä voimia aina tarvitseekin. Kun ei saa itseään ajoissa nukkumaan sun muuta, niin sitten tulee tämä väsymys.
Ehkäpä keväällä hellittää, kun on valoisanpaa. Sitä ainakin toivon.
Voimia ja pirteyttä sunkin päivään.
Lähetä kommentti