Mäkin kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät todellakaan onnistu kuvissa. Jotenkin aina mun naama on sellaisessa asennossa tai ilme on jotenkin luonnoton, etten näytä sitten yhtään itseltäni. Joskus noita kuvia katsellessani ihmettelen, että joku mies voi pitää mua kauniina.Tosin kävi mulle kerran niinkin, että sovittiin silloisen sokkotreffiversion kanssa, että lähetetään ensin kuvat ja vasta sitten nähdään. No, mun kuva ei ehtinyt perille, mutta me nähtiin silti. Totesi tämä versio sitten myöhemmin, ettei varmaan olisi halunnut nähdä mua, jos olisi sen kuvan ensin saanut.
Tuollainen tekee tosi hyvää itsetunnolle, kun on muutenkin sellaisia päiviä, jolloin oma naama harmittaa ja toivoisi olevansa upeamman näköinen. No, tähän on sitä tyytyminen, sopii se itselle tai ei.
Kiitos Elegia http://vesiviiva. blogspot.com/ juttuideasta, kun olikin tänään sellainen tylsistynyt olomuoto. Lohduttaa kuulla, että on muitakin, jotka eivät kameraa rakasta vaan mieluiten kuvaavat vaikka itse.
Tämä kuvamuotoilu on siitä mun hiustyylileikistä. Tuossa ei näy mun todelliset hiukset. Nuo on vaan niitä kokeiluversioita.
Tekstit
5 kommenttia:
Ei miellytä todellakaan. Mutta olen keksinyt, miksi näin on: Me näemme itsemme lapsesta asti aina vain peilistä. Ja peilistä näemme peilikuvan, emme todellista minäämme. Valokuvissa taas olemme sellaisia kuin olemme. Mites nyt suu pannaan? Onko siis valokuva oikeassa? Voi itku! Siksi minä olen aina kameran takana en edessä. Valokuvat ovat harvoin onnistuneita, liian usein näköisiä - muiden mielestä.
(Laitoin Uunan lukijoihin ja poistin leijonaisen, koska en enää lue leijonaisena, mutta tuolla kuva vaan on, ei se mihinkään poistunut. Kumma juttu.)
Uuna, jännä juttu tosiaan tämä oman itsensä näkeminen valokuvissa. Jotkut vielä ilmehtivät enemmän ja jotkut ovat itsensä näköisiä ja jotkut jopa paremmannäköisiä kuvissa.
Mun kuvista taas sanotaan, etten ole oikein itseni näköinen. Joskus taas sanotaan, että olen ja usein en itse ole tyytyväinen mihinkään kuvaan. Tai ehkä sellaiseen, joka pystyy vangitsemaan sen hyvän ilmeen tai hetken.
Ehkä se leijonainen ei halua poistua tai tarvitsee aikaa, heh. No, vakavasti puhuen, joskus nämä ohjelmat tekevät sellaisia omia jekkuja. Pitää kokeilla, voinko mä sitä poistaa, kun kerran et sillä leijonaisella lue enää, hm. Katsotaan...
Uuna, katsoin sitä leijonaista. Luulen, että sun pitäsi kirjautua siihen sieltä leijonaisen kautta. Jos sä yrität Uunan kautta poistaa, niin se ei huoli. Ehkä on noin. Tuli vaan mieleen...
Eräs kaverini valittaa, että hänellä on joka kuvassa suu auki, muttei mikään ihme, kun puhuu alati. Vähintänkin puputtaa sitä, että nyt pitää laittaa suu kiinni - ja taas se on kuvassa auki. Itsestäni tulee kaikenkirjavia kuvia, sillä ilmeilen monella lailla.
Pilviharso, kait sitä tulee kaikenlaisia kuvia. Itse en vain ole useinpaan tyytyväinen. Haluaisin olla paremman näköinen kuvissa. No, ei voi mitään. Sitä on sen näköinen kuin on.
Suu auki mulla ei taida olla missään kuvassa, mutta muuten ilme on ihan outo tai pöllähtänyt. Hm, pitänee opetella olemaan luonteva, heh, jos sitä voi opetella.
Lähetä kommentti