Nyt olen taas jonkun aikaa hereillä, mutta älkää ihmetelkö, jos kuuluu kops ja tulee epämääräistä tekstiä. Olen siis vaan nukahtanut. Ei muuta vaarallista, heh.
Kuvassa on muksu synttäreillään ja he nauravat ja sekoilevat. Muokkasin tuota kuvaa vähän, ettei heitä tunnista ja kuva lähti taas elämään omaa elämäänsä. Tulipa tässä samalla mieleeni, miten lapsi jaksaa yrittää samaa asiaa montaa kertaa eikä masennu tai väsy. Otetaan esim. lapsen kävelemään oppiminen. Muksu nousee pystyyn ja kaatuu monta kertaa. Välillä itkettää ja välillä tapahtuu jotakin edistystä, mutta yritetään niin monta kertaa kuin kävelyn oppiminen vaatii. Jaksaisipa itsekin silloin kouluikäisenä tai nuorena tai aikuisena yrittää niin monta kertaa, kunnes jonkun asian oppii. Nykyään sitä on niin malttamaton, ettei malta opetella yrityksen ja erehdyksen kautta uutta vaan haluaa omaksua uuden asian heti. Tai työelämässä yrittää ja päättää, että kyllä mä tämän asian opin ja tekee niin kauan kunnes opppii. Tosin työelämässä tuntuu monesti siltä, että pitää osata asiat heti ja helposti. Siinä ei paljoa näytetä uutta asiaa. Se pitää vaan imeä siitä päätteeltä tai kerran näyttämiseltä omaksua. Niin että ollaan itseämme kohtaan lempeitä ja yritetään, kunnes uusi asia opitaan. Ei sitä nyt koskaan niin kiire ole, ettei voisi rauhassa opetella uutta asiaa. Kyllä sen jossakin vaiheessa oppii, kun kerran muksukin oppii kävelemään. Sitkeästi vaan yrittämään. Jossakin vaiheessa tulee ahaa -elämys. Toivotankin opettavaista sunnuntai -päivää ja siitä vaan uutta oppimaan, toivottaa itse malttamaton ja kärsimätön uuden opetteleva.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti