Äh, bläh. Hösäsin koko päivän ja mietin kuumeisesti näitä myyntihommia. Muahan ei ole myymään mitään (tai ainakaan niin, että saisin parhaimman hinnan).
No, meikä otti nämä mun 31 taskukirjaa Aku Ankasta ja marssi Hesan yhteen divariin. Lupasi mulle euron kappale ja katsoin netistä, että sen verran ovat jotkut saaneet tai vähän enemmänkin. No, tuo ei mua harmita, että myin noi taskukirjat. Onpahan tuolla rahalla ostettu ruokaa.
Mutta, mutta, mä otin mukaan vielä 6 sellaista siistiä kovakantista kirjaa. Ja onneton myin ne 2 euroa/kappale. Taisin myydä liian halvalla, mutta noi myyntitilanteet ovat hankalia mulle ja en ehtinyt siinä tarpeeksi kauan miettiä. No, nyt olen kuusi kirjaa kevyempi ja noita kirjoja en varsinaisesti kaipaa, mutta harmittelen koko ajan, että möinkö ne liian halvalla. Kun ensin ostaa ne kunnon hinnalla, niin kyllä tuo 2 euroa on vähän.
Ehkä olisin saanut enemmän kirpputorilla tai netissä, mutta kun en osaa myydä.
Kun vain pääsisin tästä piirteestäni eroon, että miksi noin tein ja oliko siinä järkeä sun muuta jahkaamista.
Pitää varmaan jostakin löytää joku muukin paikka, jonne voisin kirjojani tyrkyttää, kun mieluiten menen paikanpäälle ja siinä annan kirjani. Saisikohan jostakin muualta enemmän? Voi mua jahkailun ja harmittelun kuningasta, joka kohta ilman kirjoja on.
Mulla riitää tavaraa, lehtiä ja aku ankkaa. Nyt mietin kuumeisesti, miten pääsisi turhasta tavarasta eroon. Tietty ei haittaa, vaikka jonkun roponkin onnistuisi saamaan.
Aku Ankka tuli meille aikoinaan vuodelta 1993. Ja niitähän sitten piisaa.
Aku Ankan taskukirjoja ostin itse joskus aikoinaan ja niitäkin mulla on iso laatikollinen.
Haen kellarista laatikoita ja katson, mitä siellä on. Löysin lisää kirjoja ja luistimia ja vaikka mitä. Kääk, mitäköhän tälle kaikelle voisi tehdä.
Mietin jo tuossa kroonisessa rahapulassani, että myyn kohta huonekaluni, että saisin rahaa. Sitten ei jäisi asuntoon kuin sänky ja tv. Kaikkea sitä tulee miettineeksi.
Katsoin taas tuota ohjelmaa: Vapaan naisen tunnustuksia.Se herätti paljon ajatuksia.
Tuossa ohjelmassa ollaan ihanan epätäydellisiä, avoimia ja suoria. Asioista voidaan puhua ja Jennifer näyttää ystävystyvän tosi helposti. Hän löytää ystäviä ympäri maailmaa. Nytkin hän oli Intiassa käymässä.
Tulee tuosta ohjelmasta mieleen oma tilanteeni. En ole täysin varma, mitä haluan. Tapaamani miehet ovat yleensä halunneet muuttaa mua, joko ulkonäön tai elämäntapani suhteen.
Jennifer Fox sanoi viehättyvänsä vääristä miehistä. Tunnistan tuossa lauseessa itseni.
Olen ajatellut, että jos elän elämäni näin, ilman parisuhdetta, niin haluaisin, että se olisi oma valinta ja että olisin tyytyväinen tilanteeseeni. Itsellisenä naisena voi elää hyvää elämää ja olla tyytyväinen.
Tekstit
