sekoitekausi...

Toiseen blogiini laitoin jotakin...

Katselin just noita mainossysteemejä, joita voisi lisätä blogiinsa. Mitenköhän sellainen sopisi mun blogiini. Täällä on aika paljon kuvia ja ei ole ihan yhteistä teemaa, niin tulisikohan oikeanlaisia mainoksia vai häiritsisikö ne vain. Hm, pitänee miettiä asiaa...

Kuvissa mulla on näköjään menossa joku ihmeen sekoitekausi, kun musta on kiva sekoittaa kaikkea ja katsoa, miten hyvin saa toisen kuvan piilotettua toiseen. Mulla on halvat huvit.

Tässä on muuten kuva hyvästä kuntoilulaitteesta. Tällä kun tekee kymmenenkin nostoa, niin kyllä hartiakivut saa kyytiä.

talven merkit... lehtiä kertyy...

Ehkä joku onkin huomannut tuon mun uuden kuution tuossa vieressä. Musta se on aika manee, ja vähän erilainen kuin muut laskurit. Löysin sen tuolla netissä Stumblatessani ja lisäsin sen tietysti omaan blogiini. Ja sitten mulla on vielä tuossa yläpalkissa näkyvissä realiaikaisesti, kun joku kurkkaa mun blogiini.

Luin Iltalehdestä yksi päivä, että ihmisillä on kuulema liikaa lehtiä ja paperia pitkin kämppää. Ja se ei ole kuulema hyvä paloturvallisuuden vuoksi. Joillakin on kuulema niin paljon lehtikasoja, että kämpässä on vaan pienet polut keittiön ja olkkarin välillä. Huh, pitää varmaan ruveta omia kasoja vähentämään. No, ei mulla ihan noin paljon lehtiä ole kertynyt, mutta liikaa kuitenkin.

Päivän kuvana onkin jäätynyt lehti. Siinä on meidän talven ensimerkit. Kukkia ei enää näytä hengissä olevan, joten on keksittävä muuta kuvattavaa. Noita maisemia kun oppisi kuvaamaan, niin saisi jotakin vaihtelua näihin kuviinsa.

filminpätkää... ja soppaa

Musta on kiva tehdä noita ns. filminpätkiä ja laittaa sinne jotakin omaa. Tosin musiikkia en osaa säveltää, joten sen joudun lainaamaan, mutta muuten ihkaomaa, heh.

Tosin tämä on tässä näytöllä niin paljon pienemmännäköinen kuin on mun omalla näytöllä, kun katson sitä realplayer:llä.

Joskus olen leikkinyt noilla dioilla ja siihen tekstiä ja musiikkia. Tehtiin yhdessä koulussa sellainen ryhmätyönä. Kivaa oli silloinkin ja yllätin koko meidän luokan, kun keksin kaikenlaista. Olen näet aika hiljainen oppilas ja varmaan jotkut luulevat, etten paljoa puhukaan.

Se on tämä mun hämäläinen puoli, joka saa välillä otteen. Silloin olen hiljainen ja rauhallinen. Kunnes sitten pääsen vauhtiin ja puhetta ja ideoita piisaa. Taidan olla luonteeltanikin sellainen sekasoppa: vähän sitä ja ripaus sitä, kyllä siitä kunnon soppa syntyy. Milloin on soppa haaleeta ja milloin taas tulista. Ja joskus jopa ihan sopivaa.