kuvan kertomaa, sanat jäi jonnekin...

Mä olen nyt tällaisessa tilanteessa kuin tässä kuvassa. Talosta on vain kuoret jäljellä, mutta ikkunoita on joka lähtöön. Mullakin olisi mahdollisuuksia, mutta tuntuu, että itsetunnon kuoret estää mua olemasta paras mahdollinen oma itseni.

Taas kerran kuvat puhukoon mun puolesta. Mulla on aivoissa menossa sellainen aivomyrsky, ettei sieltä oikein mitään kehittävää tänne saa aikaiseksi. No, ehkä nämä kuvat kertovat mun prosessoinnista jotakin.

Olympiastadion - maljakot ja kamera tutustuttaa ihmisiin

Mulla on uusi harrastus. Mä ajalen esim. bussilla Hesaan ja jään jollakin pysäkillä pois ja alan kuvata. No, oli mulla asiaa Hesaan, mutta olin Hesassa jo pari tuntia ennen pakollista menoa. Spontaanisti liikuskelen ja katson, mitä tulee vastaan.

Mä olen vähän kuin koiranulkoiluttajat, jotka jäävät muiden koiranomistajien kanssa juttelemaan. Näen jonkun, jolla on kamera ja saatan kysäistä kamerasta tai kuvaamisesta jotakin. Ja on mullekin tultu juttelemaan, kun on nähty, että jotakin kuvaan. Niin että näinkin voi ihmisiin tutustua.

Nämä kuvat ovat tiistaisen Helsinki -käynnin satoa.

Eksyin Suomen Olympiastadionille, jonka torniin (korkeutta 72 metriä) en uskaltanut kiivetä. Aika uljas näky ja turisteja oli mun kanssa ihailemassa stadionia.

Lisää stadionin vaiheista voi lukea vaikka täältä: http://www.stadion.fi/ ( also in english)

Näkymä stadionin mäeltä.

Kävelyreitilläni tuli myös vastaan nämä hauskat maljakot kukkakaupan ikkunassa.

näin kun teet, niin johan onnistuu.. tai sitten ei...

Haa, tulipa tässä mieleen sateen kunniaksi, mitä kaikkia neuvoja sitä onkaan saanut kuulla. Ja vielä ne toimimattomat sellaiset. Ja ne, jotka tietää yleensä itsekin, ehkä jo kokeilleena.

- voisitko tämän kerran olla ajattelematta niin tunteella? Sama kun pyytäisi mua olemaan hengittämättä. Sellainen tunteellinen luonne mulla vaan sattuu olemaan. Olen rauhallinen, joo, mutta tunteet kyllä näkyy ulospäin. (terapeuttini ehdotus, kun selitin työpaikastani tilanteita)

- kyllä muksu nukkuu, kun hänet laittaa nukkumaan. Olin kokeillut vaikka mitä ja toinen ei nukkunut. Kukaan ei keksinyt mitään uutta tai sellaista, jota en olisi jo kokeillut.

- älä analysoi kaikkea. No, sekin on mun luonteessa ja vieläkään ei ole keksitty nappia, jolla poistaisi tuon tyylin ajatella. Sekin on vaan mua, kaikkine karvoineen päivineen.

Tuossa on pari esimerkkiä elävästä elämästä. Oletko itse törmännyt hyviin neuvoihin, jotka ei vaan sun kohdalla toimi? Tai sitten neuvojiin, jotka ilman omaa kokemusta tietävät tilanteestasi kaiken?