leffan jälkeisiä ajatuksia...

Katsoin äsken Good Will Hunting. Ehkä olen kertonut siitä aikaisemminkin, mutta se on musta aina yhtä ajatuksia herättävä elokuva.

Kuinkahan paljon sitä oikeasti toteuttaa itseään eikä esimerkiksi vanhempien tai muiden ihmisten toiveita. Tai kuinkahan paljon sitä käyttää lahjakkuuttaan vai haluaako vaan olla jossakin joukossa.

Musta on kiva lukea kaikkea mahdollista. Mutta työni ovat olleet aika yksinkertaisia ja helppoja töitä. En ehkä uskalla tai haluakaan käyttää kaikkea lahjakkuuttani. Pelkään haastaa itseni.

On vaikea uskoa itseensä. On vaikea yrittää toteuttaa itseään. Vaikea löytää se oma, juuri itselle sopiva tie.

Veljeni on esimerkiksi ollut erittäin hyvä piirtämään ikänsä ja on muutenkin taiteellisesti lahjakas. Liekö tänään tekee mitään taiteellista. Hän olisi halunnut arkitehdiksi. Isäni taas oli sitä mieltä, että arkitehtien on vaikea saada työtä ja lakimies taas elättää aina itsensä. No, veljeni lähti lukemaan lakia. Kyllä hän pärjää siinäkin, mutta en voi joskus olla ajattelematta, millainen hän olisi, jos hän olisi uskaltanut toteuttaa itseään arkitehtinä. Olisiko hän onnellisempi?

Vaatii vaan rohkeutta tehdä sellaista, mikä sopii itselle, joskus jopa vastoin vanhempien tahtoa.

Mua pelottaa ottaa selville, kuinka lahjakas olisin. Kuinka pitkälle pystyisin opiskelemaan, jos oikeasti yrittäisin. Jos vaan puhun ja haaveilen, niin en pety, mutta en myöskään toteuta itseäni tai yritä ja näe.