Tänään kysyi yksi työkavereistani, että olisinko halunnut jäädä tuonne. Vastasin vain muina miehinä, että eiköhän ole parempi, että en jää. En viitsinyt ruveta selittämään, että en missään nimessä olisi halunnut jäädä tai olla pitenpään. En vain halunnut kertoa fiiliksistäni. Olen tullut vähän vainoharhaiseksi, kun olen joutunut kuuntelemaan tuota paskanjauhantaa melkein joka päivä. En halua, että tietävät todellisia tunteitani. Sen olen jo ilmaissut, että lähden joka tapauksessa. Luulisi nyt ymmärtävän, ettei mun tilanteessa kukaan haluaisi jäädä.
Mulla on muuten kukkakuvia tämä tietokone pullollaan. Tuntuu, että laittelen vain kukkakuvia. Onkohan liian yksitoikkoista. Tekisi mieli laittaa välillä jotakin muutakin.
Mulla on välillä tullut töissä joku idea, mistä kirjoittaa. Sitten kun pääsen kotiin asti, niin ideat ovat lentäneet ties mihin ja sohva kutsuu.
Outoa, toiseen Yvonne, pohtija-iita blogiini ei pääse
14 vuotta sitten
Tekstit
4 kommenttia:
Ihana tuo kissa!!!Kivaa viikonloppua sinulle!!
No, ehkä nyt, kun työpaineet hetkeksi hellittävät, jään enemmän aikaa nauttia elämästä niinkuin tuo tyytyväisen näköinen kisuli auringossa ja ideatkin virtaavat vapaammin. Ainakin voit olla itsesi tyytyväinen, että jaksoit siellä loppuun asti :-)
Eikun jää...Minulla pyrkii näppäimistölle yleensä aina vähintään yksi tuommoinen karvatassu, kun kirjoitan ja virhelyöntejä sattuu tiheään..
hanne, eikö olekin mainio. Otin siitä kuvan, kun vietti siestaa.
Kivaa viikonloppua sullekin, hanne.
Millan, niin no, olen tyytyväinen, että jaksan loppuun asti. Raskas kokemus kyllä oli, mutta kohta on se ohi. Tiedä sitten, mitä opin tuosta kokemuksesta.
Toivottavasti löydän mukavamman ja paremman paikan. :)
Ainakin nyt on tulossa kesä ja pääsee ulos ihmettelemään.
Lähetä kommentti