maanantaina

värikäs kuvamuokkaus... suosta ylös...



Olen kyllä tehnyt näitä muokkailuja, mutta olen niin keskittynyt miettimään tilannettani, etten ole saanut näitä laitettua tänne. No, tässä on yksi ja värit ovat musta valoisat. Ei ole niin synkkä kuva tämä.
Mä olen jo kolme kertaa yrittänyt mennä työpaikalleni, mutta kroppa ei vaan anna periksi. En vaan yksinkertaisesti pääse sinne asti, kun iskee paniikki, jumitus tai joku muu esto.
Kävin työpaikkalääkärilläkin, että josko voisin sitten lähteä koko firmasta, kun en kerran sinne asti pääse. Tämäpä lääkäri oli sitä mieltä, että mun pitäisi mennä työpaikkaani. No, yritetty on, mutta en enää tiedä, miten onnistuisin.
Ajatuksenmuokkausta ja muuta olen kokeillut. Ei toimi, paniikki vaan iskee. Pelkään, että alan itkeä siellä työpaikallani ja se olisi musta noloa.
Lapsena muistan pelänneeni hammaslääkäriä. Tämä hammaslääkäri oli tosi kovakourainen ja hän tuotti kunnolla kipua käsittelyllään. Kerran aloin sitten itkeä, kun sattui niin paljon. Hoitajat ja ne muut vaan totesivat, että miten voi iso likka itkeä. No, voihan se ja helposti.

2 kommenttia:

tia kirjoitti...

Vaikeaa varmaan on kun paniikki iskee ja ei toiset voi kuin vaan aavistaa sitä ahdistusta.
Älä kumminkaan itseäsi irti sano töistä, jos et voi sinne mennä niin pitää lääkärin se ymmärtää.

Tsemppiä ja jaksamista jospa ne solmut jotenkin aukeaisivat.

Yvioon kirjoitti...

tia, tuo totta, mitä kirjoitit. Se ahdistus vaan tulee ja sitä on tosi vaikea hallita.

Kiitos rohkaisusta ja toivon itsekin, että tästä jotenkin eteenpäin pääsisi. Jotakin valoa näkyy.