Olisinpa joku muu tai muuttuisinpa joksikin toiseksi. Toisessa elämässä olisin rohkea ja menisin tulta päin enkä sellainen, mitä nyt olen. Muistuu mieleeni, että ainakin kerran olen ollut rohkea. Meillä oli koulun kanssa aikoinaan ratsastunti. Mulle osui sellainen jukurihevonen ja en kait osannut ohjata. No, alkeiskokeiluahan tuo oli. Hevonen heitti mut hermostuksissaan alas. Putosin takapuolelleni. Ja siinä sitten ihmettelin. Nousin ylös ja sisuunnuin, että muahan ei heitetä alas. Hevosen selkään takaisin ja menoksi. Kun olin sisuuntunut, niin sain hevosen tottelemaan ja lopputunti sujuikin helpommin.Tuon kun kerroin hevosharrastajalle, niin hänen mielestään olin rohkea, kun menin takaisin hevosen selkään. Joskus noinkin. Toinen tapaus taas tuli mieleeni, kun mua on puolustettu ja olen ikuisesti kiitollinen hänelle. Mua kiusattiin varmaan koko kouluaika. Meidän luokalle osui koulun kovisryhmä ja mä sitten jouduin kanssa sen silmätikuksi. Jopa opettajat pelkäsi tätä kahdeksan hengen poikajoukkoa. Erään kerran taas, kun olisivat keksineet taas omasta mielestään jotakin jekkua, niin ryhmän jäsen (en muista hänen kiusanneen mua, vaikka hän paljon olikin ryhmän jäsenten kanssa tekemisisssä) sanoi, että lopettakaa ja annetaan sen olla (tarkoittaen mua) ja sain olla rauhassa. Sen jälkeen hän vielä yritti ottaa muhun kontaktia. Hänellä oli porukassa vaikutusvaltaa, vaikka hän ei porukan johtaja ollutkaan. Ajattelen häntä aina lämpimästi, kun hän uskalsi poiketa ryhmästä ja tulla mun puolelle, vaikkei hänen olisi tarvinnut. Hän huomasi mut ihmiseksi.
Outoa, toiseen Yvonne, pohtija-iita blogiini ei pääse
14 vuotta sitten
Tekstit
1 kommentti:
Hei ipi, kait se on välillä hyvä pitää taukoa tästä blogittelusta.
No, kirjoitan sulle sitten sähköpostiisi.
Lähetä kommentti