sunnuntaina

synkkyyden ylistys...


Mä olen huomannut, että en osaa kirjoittaa iloisesti tai räiskyvän iloisesti. Ei oikein irtoa. Ehkä olen luonteeltani synkkä tai sitten olen todellakin masentunut tai olen syntymäsynkkä. Mikä lie.
Kun sitten olen täällä blogastaniassakin törmännyt blogeihin, joissa ihmiset kertovat vähemmän iloisista asioistaan eivätkä yritä olla pirteitä, tulee sellainen olo, että miksen saisi mäkin.
Kun en osaa olla tekopirteä. Kuka sitä kestääkään. Tai nähdä asioissa sitä hyvää puolta. Tiedän kyllä, että ihmiset eivät aina kestä. Ei sitten voi mitään. Sen takiakin olen välillä yksin. Saan rauhassa olla synkkä tai puhumaton tai mitä vaan. Mun ei ole pakko nähdä asioissani sitä hyvää puolta, jos en sitten näe.

5 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Olisipa outo elämänfilosifia jollekulle: "Minun on aina nähtävä asioissa se niiden hyvä puoli".

Mahtaisiko merkitä käytännössä sitä että silmät ummistettaisiin huonoilta puolita eikä niitä lähdettäisi sitten parantamaankaan? Tai sitä että teeskenneltäisiin asioiden olevan hyvin vaikka ne eivät sitä olisi?

tia kirjoitti...

Kyllähän synkkä saa olla, mutta on huomattava ajoissa jos menee elämä liian synkäksi. Yleensä kesä ja aurinko keventää olotilaa.

Yvioon kirjoitti...

Rita, joskus vaan tulee sellainen olo, että odotetaan tuota hyvien puolien näkemistä. Ja ei sitä aina kyllä jaksa. Riippuu tietysti asiasta ja tilanteesta.

Miksi ei saisi synkistellä, jos siltä tuntuu. Tunnehan sekin on.

Ehkä jotkut ihmiset haluavat olla ajattelematta ikäviä asioita. He osaavat tavallaan ohittaa ne, vaikka ne mylläävät jossakin koko ajan. Mulle toi ei vaan sovi. En usko niiden katoavan, vaikka kuinka olisin ajattelematta. Viimeistään kroppa kertoo, jos ei asiaa kohtaa.

tia, välillä on tullut sellainen olo, ettei voisi olla. Huomaan vaan, että se puoli mussa on ja hyväksyn sen.

Tietty tunteet vaihtelee ja synkän fiiliksen jälkeen voi sitten olla parempi olo. Ainakin jos saa ensin olla vaikka kuinkakin synkkä.

Onneksi kesä ja kevät osaltaan helpottavat, ainakin on valosanpaa.

Susa kirjoitti...

Mun mielesta sa et ole ollenkaan liian synkka. En koskaan ajattele sua synkkana, enemmankin sellaisena rauhallisena pohdiskelijana.
Tekopirteita kirjoituksia jaksan lukea tosi harvoin.

Yvioon kirjoitti...

Susa, hyvä kuulla. Joskus kuitenkin on noita huonoja päiviä ja silloin ei varsinkaan jaksa keksiä mitään hyvää. Jos kerran sitä ei näe.

Kait mä aika rauhallinen olen. Toinen puoli on vilkas ja keksii kaikenlaista.

En jaksa itsekään sellaista tekopirteyttä. Se ei tunnu aidolta.