sunnuntaina

uusi kirja.. vanhaa asiaa....


Luin jälleen kirjan,nimeltä "Elämää koulukiusaamisen jälkeen". En ole oikeastaan halunnut ajatella noita kouluaikojani, mutta nyt luin kirjan ja paljon muistoja tuli mieleen.

- kiusaamisen muotona ns. henkinen, hiljainen kiusaaminen saa aikaan sitäkin vakavampia tunne-elämän vaurioita
- iloisesta ja uteliaasta lapsesta tulee hiljainen ja arka lapsi, jonka tunne-elämä heittelehtii
- hiljaisen kiusaamisen taustalla on usein kateus
- ihmisarvon menetys
- kiusaaminen vie uhrilta myös oikeuden olla oma itsensä
- jos joutuu pitkään elämään puolustusasemissa, se verottaa kykyä tuntea kaikenlaisia tunteita

Tuo on kaikki tuttua, mitä tuossa edellä on kuvattu. Tuntuu, että ei saa olla oma itsensä ja ei ole arvokas omana itsenään.

- TOIPUMINEN

-keskustella asioista mahdollisimman avoimesti ja siinä määrin, kun se tuntuu hyvältä
- tulee halu johonkin uuteen, parenpaan ja tajuaa, että ei ansaitse tulla kohdelluksi noin huonosti
- on työstettävä tunteita
- kiusaamisen kohteeksi joutumisesta ei tarvitse tuntea huonommuutta, alemmuudentunteita tai häpeää
- kiusaamisesta toipuvalle on tärkeää, että hän saa kokemuksen toivosta, uusi harrastus tai jotain joka vie ajatukset toisaalle
- kiusatuksi joutuneen tytön toipuminen lähti toden teolla käyntiin vasta kun kaikki stressitekijät oli poistettu: koulun vaihto ja uusi koulu on turvallinen

KIUSAAMISEN LOPPUMISEN KANNALTA:

- asenne- ja tunneilmapiiri ovat ratkaisevia

. kiusaajiksi tai kiusatuiksi ei synnytä, siihen ei ole altistavaa geeniä

- KIUSAAMINEN ALKAA JA JATKUU YHTEISÖSSÄ, JOSSA KIUSAAMINEN ON TEHTY MAHDOLLISEKSI. JUURI TÄHÄN MAHDOLLISUUTEEN KIUSAAJA TARTTUU.

- kiusaamisen kohteeksi joutuu tutkimusten mukaan luova, vastuuntuntoinen ja empaattinen henkilö

-USEIN UHRIN OMINAISUUKSIKSI MIELLETYT ASIAT OVAT KIUSAAMISEN TULOSTA EIVÄT SYITÄ SIIHEN

- jos kiusattu ei pyri anteeksiantamiseen, hän samalla jää uhrin asemaan

- anteeksianto edellyttää paitsi trauman läpikäymistä syvemmällä tasolla, myös surutyötä, vihatun ja kaikkien muiden tunteiden niin syvällistä läpikäymistä, ettei niillä ole enää valtaa omaan ajatteluun tai tunne-elämään


SELVIYTYMINEN: HYVÄT YSTÄVÄT, ELÄINYSTÄVÄ, RAKAS HARRASTUS, KIINNOSTUS, IHMISSUHDE TAI SELLAISEN ODOTUS










6 kommenttia:

tia kirjoitti...

Paljon olet koonnut hyviä ajatuksia tänne.
Kiusaamisesta ei selviä koskaan ihan kokonaan, on sitten koulu- tai työpaikkakiusattu.

Susa kirjoitti...

Kiitos tasta Yvioon, olipa mielenkiintoista. Ma olen viela tossa uhrin asemassa, koska en ole vielakaan antanut anteeksi. Ehka se johtuu siita etta asun taalla...mulla on aina sellanen ajatus taka-alalla, etta sitten joskus ma viela sanon niille...

Yvioon kirjoitti...

tia, se on totta. Jonkun jälken kait jättää. Tai jollakin tavalla on ehkä varovaisempi ihmissuhteissaan mitä muuten ehkä olisikaan.

Toisaalta ehkä aika auttaa ja se että käy läpi ja ehkä jossakin vaiheessa voi antaa anteeksi ja mennä eteenpäin.

Susa, kiitos ja olen tyytyväinen, jos tästä on jollekin muullekin hyötyä tai iloa tai antaa uusia ajatuksia.

En tiedä, olenko itsekään täysin pystynyt antamaan anteeksi. No, nyt olen tuossa vaiheessa, että yritän käydä tunnetasolla kaikkea läpi. Olenhan pystynyt lukemaan tuon kirjankin, mitä aikaisemmin en pystynyt.

marjaisa kirjoitti...

Mielenkiintoista, että kiusatuksi joutuu aina luova, vastuuntuntoinen ja empaattinen yksilö. Tunnistin itseni. Kirjoituksesi oli muutenkin mielenkiintoinen ja koulukiusauskin tuttua.

Aina puhutaan anteeksiannosta, mutta koettua totuutta ei voi muuttaa. Vihan tvs. tunteita ei vain kannata ylläpitää, mutta läpikäydä tietenkin. Miksi vaikeaa kohtaloa lisätä negatiivisin tuntein, vaikka mielestäni tehtyä ei saa tekemättömäksi ja koettua kokemattomaksi.

Nurkkalintu kirjoitti...

Minulla on jäänyt määrätynlainen kiukku sisälleni kiusaajiani kohtaan siitä huolimatta, että olen niille reppanoille antanut järjen tasolla anteeksi. Tunnetasolla en ole kyennyt unohtamaan.

Vielä vaikeampaa on ollut antaa anteeksi niille, jotka ovat kiusanneet meidän lapsiamme.

Joskus olen leikkinyt ajatuksella, että soitan entiselle luokkatoverilleni ja kysyn, muistaako hän, miten kohteli minua. Ja kysyisin samalla, onko hän opettajan ammatissaan kenties jatkanut koulukiusaamista.
Kuinkahan paljon opettajissa on entisiä koulukiusaajia?

Yvioon kirjoitti...

marjaisa, kait sitä ajatellaan, että kun ihminen on antanut anteeksi, niin pääsee jatkamaan elämäänsä ja ei ole enää katkera. Ja ei ole henkisesti kiinni tilanteessa. Ei tietysti ole helppoa ja vaatii aikaa. Ja koettu asia kuitenkin pysyy koettuna.

Nurkkalintu, on se uskomatonta, että kiusaaja menee opettajaksi. Onkohan hän oikeassa ammatissa ja pystyykö olemaan hyvä opettaja? Ihmettelen vaan.

Niin, vihantunteita ja muita tunteta varmaan joutuu käymään läpi. Nykyään en ole halunnut ajatella edes koko asiaa, vaikka jotkin tilanteet tuovat kaiken mieleen.

Oman muksuni koulussa tapahtuvaa kiusaamista en ole sietänyt. Tosin hänkään ei silloin aikoinaan kertonut mulle ja en osannut sitä arvata.