kohta... ystävällisyyden ansa...

Kohta työ kutsuu, mutta yritän tässä muutaman sanan laittaa. Yritän nimittäin ajatella jotakin muuta kuin työpaikkaani ja sitä, että olisi vielä kestettävä 3 kuukautta ja sitten tuo piina olisi ohi.

On se kumma, että kun yrittää elää jotakuinkin sääntöjen mukaan, niin silloin ei kuulu joukkoon. Tai jos ei hauku pomo vielä pomon kuullen, ei kuulu joukkoon.

Ja on se kumma, että lähityöyhteisössä ei tarvitse olla kuin se yksi, joka valittaa ja kiukuttelee ja arvostelee, niin työfiilis pilaantuu. Miten onkin yhdellä ihmisellä niin suuri valta, se mua ihmetyttää.

Ja jos olet vielä sanonut, että et jaksa tai ehdi puhua, niin siitä tehdään mielenterveyskysymys. Hm, onko tässä nyt sitten kyseessä narsisti tai pahimmillaan sosiopaatti.

Sosiopaatilla tunteet ovat tuntematon käsite ja myös empatia. Hän saattaa olla liiankin rohkea ja elää hetkessä, mikä milloinkin hyödyttää eniten. Hän ei osaa ajatella toisen tunteita, mutta hän osaa leikkiä miellyttävää tosin jotenkin epäaidolla tavalla, jos kokee siitä olevan hyötyä. Hän osaa olla vauhdikas, hetkessä eläjä, epäaidosti hurmaava, rohkea ja nopea. Ja hän osaa kääntää tilanteet edukseen ja ei opi ikinä virheistään saati sitten tunnustaa niitä.