sunnuntaina

kaikenlaisia sitä päästetäänkin...






Kuva on ekalta luokalta, kun opettaja vihasi mua ja otti mut silmätikuksi. Tein vielä kuvasta vieläkin hirveämmän tehosteilla, että siinä näkee ne tuntemukset, mitä silloin koin.



Kaikenmaailman hirviöitä sitä päästetäänkin opettamaan. Ja ekalla luokalla pitäisi saada kevyt lasku oppimiseen. Meikäläinen taas alkoi silloin pelätä ihmisiä ja koulua. Sitä ennen olin utelias ja sosiaalinen, mutta tuosta ekasta puolesta vuodesta jäi ikuinen trauma sisuuksiini.



Toisessa kuvassa jo vähän elämä voittaa ja hymy on mulla herkässä. Mutta mitä lienee traumoja mulla on mun sisuksissa tuosta alkuajasta. Vieläkään en tykkää, kun joku katsoo, mitä mä teen. Alan silloin hermoilla. Nousee tuo koulualoitus silloin mieleen.

Taitaa olla jo kuollut tuo opettaja, mutta ihan väärällä alalla hän oli. Miten sitä päästetäänkin opettamaan ja vielä ekaa luokkaa täysin ennakkoluuloinen ja lapsivihamielinen ihminen. Ihmettelen vaan.

7 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

Hmm... muinoin ei taidettu juurikaan kiinnittää huomiota lasten huomioonottamiseen. Kuriin ja järjestykseen piti saada porukka oppimaan.

Tuloksena muun muassa minä, joka vihaa kaikkia järjestöjä ja puolueita ja kavahtaa suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta.

Minun kouluni oli yhtä samaa paskaa ensimmäiset yhdeksän vuotta. Vasta lukiossa ja myöhemmissä opinnoissa tunsin itseni ihmiseksi ja tasavertaiseksi toisten kanssa.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Ope ei minustakaan tykännyt, osasin lukea ja kirjoittaa, siitä oli vain harmia..

tia kirjoitti...

Kyllä niistä jää pahoja jälkiä lapselle jotka eivät koskaan unohdu.

Vieläkin on paljon epäsopivia opettajia, mutta löytyy myös todella asiansa osaavia.

Uuna kirjoitti...

Todella kurjaa, jos on tuollainen opettaja ollut. Niin kaunis vakava tyttö. Millaisia tilanteita sitten oikein oli, kerro niistä, niin saat itsekin purettua ulos.

Susa kirjoitti...

Olen todella pahoillani Yvioon.
Kuten Uuna sanoi, ehka niista tilanteista puhuminen auttaisi.

Elegia kirjoitti...

Kauniita kuvia olet muokkaillut. Jokin pilke näkyy niiden takaa, vaikka ilme on vakava.

Yvioon kirjoitti...

Äijä, eipä niin taidettu. Kuri taisi olla se tärkein juttu. Tosin itse en ollut koulussa kuriton.

Oikeastaan sain rauhassa opiskella vasta lukion toisella. Sitä ennen sain kuulla kaikenlaista. Sitä taitaa tuo kouluelämä joskus olla.

Ajatella, ja koulun pitäisi antaa jotakin ja siellä pitäisi oppia. Joskus tuntui, että siellä oppi vain ihmisen raadollisuuden.

Hannelen paratiisi, niin olen joltain kuullut, että aina ei ole hyvä osata lukea ja kirjoittaa ennen koulun alkua. Itse en kyllä osannut.


tia, joitain asioita ei kyllä unohda koskaan, kuten itse en tuota ekaa maikkaani. Ikävä kyllä.

Onneksi on muunkinlaisia opettajia, kuten neljännen luokan opettajani.


Uuna, noin mun kouluni alkoi. Tuon kuvan tunnelmat muistan aina. Kuva on otettu ekan luokan syksyllä. Ei silloin paljoa hymyilyttänyt. Ahdistus oli liiankin tuttua ja painajaiset.

Olin vaan silloin niin nuori, etten kaikkea muista. Mutta ehkä palaan vielä noihin aikoihin ja kerron lisää. Nyt kuvat kertokoon tunnelmista.


Susa, tuttua on mullekin nuo hirveät opettajat. Ja sellaisen kun muistaa aina.


Ehkä vielä palaan noihin aikoihin, katsotaan.


Elegia, kiitos kehuista. Noilla kuvilla halusin kertoa mun tunnelmista silloin joskus. Tuon ekan kuvan fiilikset muistan aina. Tuossa toisessa jo naurankin ja olen enemmän oma itseni.