Aina välillä tulee miettineeksi työelämän vaatimuksia. Tuntuu, että pitää tehdä hirveästi töitä ja ei ehdi pitää mitään taukoja. Hyvä, jos saa pidettyä edes ruokatauon. Töissä laitetaan vähimmäisvaatimus, mikä pitää täyttää työpäivän aikana. Ja sitä sitten yrittää stressaten täyttää. Tuosta tulee kyllä mieleen ihan liukihihnatyö tosin ilman sitä liukuhihnaa, tosin se hihna taitaa olla siellä päässä.
Vaikea yhtälö onkin löytää työ, jossa on sopivasti töitä. Joko on liian vähän ja silloin tuntee itsensä täysin tarpeettomaksi ja hyödyttömäksi tai sitten töitä on niin paljon, että tuntuu, että ei täytä millään tuota kiintiötä, vaikka kuinka mäiskisi menemään. Joten ei helpolla tuo leivän ansaitseminen näytä tulevan.
Yksi vaihtoehto olisi tietysti oma firma. Tosin merkonomiksi opiskelun aikana mulle tuli sellainen kauhukuva yksityisyrittäjyydestä. Että siinä olisi sitten naimisissa työn kanssa ja vapaata ei ole koskaan. No, sittemmin on tuo kuva vähän muuttunut, kun on nähnyt eläviä esimerkkejä muistakin tyyleistä.
Entä sitten nämä työnarkomaanit, jotka ovat lähes aina töissä. Vapaata aikaa ei ole ja näyttävät viihtyvän aina töissä. Itse en kyllä pystyisi tuohon. Vapaata aikaa pitää olla ja jotakin kiinnostavaa pitää tehdä. Ja itseään on hyvä hoitaa. Työ ei voi olla eikä saa olla koko elämä.
Tällaisia on pohtinut pohtija-iita, joka ihmettelee, mihin on taas kerran itsensä pistänyt. Tosin melkein kaikkea pitää kokeilla edes kerran. Siitähän sitten näkee, onko johonkin asiaan kykyjä.
Rentouttavaa ja kivaa lauantai-päivää. Ja älkäähän tehkö ylitöitä tai asuko työpaikalla. Ei ne työt mihinkään katoa.
Tekstit
6 kommenttia:
Siinäpä sinulla miettimisen sarkaa.
On myös se, että rahaa pitää saada, että kaikkia on hankittava heti ja nyt.
Mitään ei tietenkään pidä yleistää.
tia, niin tämä on näköjään ikuinen mietintäaihe, tämä työelämä ja sen vaatimukset. Pitää saada kuitenkin rahaa, mutta toisaalta ei pidää laittaa itseään liian koville. No, ehkä mun pitää opetella pitämään puoliani tarkemmin.
No, nämä on tällaisia ajatuksia, jotka aktivoituvat aina silloin tällöin.
Omassa firmassa rehkiä saakin, ei edes lomia.
hannelen paratiisi, niin se taitaa toisaalta olla, vaikka olen tavannut niitäkin, jotka tulevat töihin miten haluavat ja muutenkin ovat paljon vaipailla. Mutta taitaapi olla enemmän poikkeus. Tosin likkakaverini kanssa sanoi omasta firmastaan, että siinä on enemmän vapautta ja voi olla paremmin poissa kuin silloin kuin oli toisella töissä. Mutta kait riippuu paljolti firmastakin.
Et ole kertonut, "mihin olet itsesi laittanut", eikä kaikkea tarvitsekaan kertoa. Olet varmaan työssä ja ehkä se on hyvä, kun olet niin nuori vielä. Rankkaa on varmaan ja nykyaikana vaaditaan niin paljon.
Uuna, niin olenkin. Nykyään tuntuu vaan vaadittavan enemmän kuin ennen. Tai sitten jaksoin paremmin nuorena. En ole varma, kummin päin.
Noita työelämän vaatimuksia tulee joskus mietittyä, kun tuntuu, että pehmeät arvot ei ole muodissa. Firmoissa on vaan menossa sellainen tuloksentekemisen meininki, että nämä rivipuurtajat jäävät huomaamatta.
Tässä rahan ansaitsemisen tai ei ansaitsemisen kanssa saa kyllä taiteilla. Kummassakin on omat hyvät puolensa. En ole vielä ihan selvillä, kumpi tapa elää olisi se paras vaihtoehto mulle. Tällä hetkellä tosin en voi sitä paljoa ajatellakaan, kun pitää leipää saada ja laskut maksaa. Mutta haaveillahan aina voi.
Lähetä kommentti