maanantaina

keinoja.. toimiiko...



Törmäsinpähän Iltalehdessä juttuun, jossa mainittiin 11 tapaa selättää marraskuumasennus. Toimisikohan noista mikään meikäläisellä. Olivat lainanneet Tiedeuutisista nuo tavat.
Distraktio: työnnä ikävät asiat pois tai älä ainakaan ajattele niitä.
No, tuotahan mä joudun koko ajan tekemään, etten stressaannu liikaa. Iltasella on muutenkin helponpaa, kun ei voi asioita hoitaa eikä tule mitään postia. Siis toimii meikäläisellä.
Liikunta: Liikuntatuokio piristää aina. Ihanteellisesta lajista ja harjoituksen kestosta ei ole tarkkaa tietoa. Kokeilen välillä ja jos ei nyt varsinaisesti piristä, niin ainakin kokee tekevänsä jotakin terveytensä eteen.
Huumori: Nauraessa vaikea ajatella ikäviä asioita. No, toimishan tuo, jos joku asia vaan naurattaisi. Tekisi kyllä tosi terää nauraa lattialla kippurassa. Milloinkohan olen viimeksi tehnyt noin. En kyllä muista.
Musiikki: Kuuntelen kyllä aika vähän musiikkia ja joskus toimii ja joskus saa vielä surullisemmaksi.
Laulaminen: Olisi mahtavaa saada laulaa, mutta kun täällä huono äärieristys, niin en viitsi häiritä naapureita. Eiköhän yksi laulava naapuri riitä.
Lemmikit: Ihmisen parhaat ystävät ovat todellisia piristysruiskeita. Tutkimuksessa kanarianlinnun hoivaaminen helpotti merkittävästi vanhainkodin asukkaiden masennusoireita. Eläimet kieltämättä lohduttavat ja piristävät ja ei tunnu niin yksinäiseltä.
Valoterapia:
Kirkas hohde kaamoksen keskellä helpottaa kummasti. Mulla on tuo lamppu ja kyllä se piristää ja herättää näin talven pimeyden keskellä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nauraminen ei saisi unohtua, se tekee todella hyvää. Olen miettinyt että lainaisin hyvän äänikirjan kijastosta vaikka sellaisen humoristisen voisin kuunnella kun teen kortteja. Kokeileppa sinäkin, monta kertaa hyvän lukijan lukemana voisi naurukin tulla pintaan.

Yvonne kirjoitti...

Hyvä idea, tia. Taidanpa mäkin kipaista kirjastoon ja katsoa, mitä siellä on tarjolla. Jos vaikka jotakin huvittavaa löytäisi.

En olekaan noita äänikirjoja kokeillut. Pítää varmaan testata.

Pilviharso kirjoitti...

Varsinainen kaamosmasentuja en ole, sillä harmituksen aiheita löytyy muullonkin, mutta nuo ohjeet olivat ihan asiaa.

Nauraminen on yliveto lääke ja on tähän mennessä tepsinyt minuun mennen tullen. Jopa hurjimmissa tilanteissa nauru on pelastanut ajattelemaan ihan toisin. Onhan tää elämä tosiaan välilä ihan huvittavaa kaikessa draamassaan.

Ehkä se, että pystyy ylipäätään nauramaan, on yksi oleellisimmista asioista...

Äänikirjat = nam! Tällä hetkellä keittiössäni menossa Mikael Hakim.

Anonyymi kirjoitti...

Minä en ole mikään naurajatyyppi, vaikka olenkin myönteinen perusluonteeltani. Eilen löysin sellaisen tarinan, että nauroin vedet silmissä. Ei olisi edes kuulunut nauraa, kun jälkeenpäin ajatteli, mutta ei voinut mitään.
En osaa laittaa linkkiä tähän kommenttiin, mutta laita blogilistaan, niin löytyy helposti. Kyseessä oli siis eilinen postaus, en ole vielä katsonut, mitä tänään on tullut.

OH-SHOW-TAH HOI-NE-NE

Yvonne kirjoitti...

Pilviharso, nauraminen tekisi kyllä terää ja se, että näkee niitä huvittavia tilanteita. Ja sen naurun jälkeen on hyvä olo. Kroppa ihan rentoutuu ja asiat eivät vaivaa samalla lailla.

Tosiaan, pitänee käydä katsomassa noita äänikirjoja.

Leijonainen, pitänee käydä kurkkaamassa tuo juttu. Nyt ramasee sen verran, ettei jaksa keskittyä.