maanantaina

kirjan viemää ja kauhukokin tuotokset




Nyt on kirja -ota kiinni, jos saat luettu. Sanotaan näin, että kirjana oli ihan yhtä mielenkiintoinen kuin leffanakin. Tosin kirjasta ei saa samaa vaikutelmaa isästä eikä sitten loppujen lopuksi kiinnijäämisestä. No, leffaan kait tarvitaan enemmän draamaa ja käänteitä.




Tulee vaan mieleen, kuinka kekseliäs Frank oli eri tilanteissa. Ja nuo työpaikkojen saamiset olivat kyllä mielenkiintoisia. Frank toimi Utahin yliopistossa sosiologian opettajana. "Poikkesin kuitenkin kirjojen sisällöstä lähes päivittäin luennoidakseni rikollisuudesta, särkyneistä kodeista peräisin olevien nuorten aikuisten vaikeuksista ja vaikutuksista koko yhteiskuntaan." Noissa luennoissa Frank käytti omaa elämäänsä luentojen pohjana ja ne herättivät aina laajaa keskustelua.




Frank kertoo, ettie koskaan samaistunut rooliinsa niin syvästi, että olisi unohtanut, kuka todellisuudessa oli: Frank Abagnale junior.


Kirja on aika jännä selostus toisaalta rikollisen miehen tai silloin hän oli vielä poika elämästä ja toisaalta kertomus kekseliäisyydestä. Hän toimi opettajana, asianajajana, perämiehenä ilman mitään oikeaa koulutusta tai kokemusta. Ja hänestä pidettiin työtoverina ja usein hän teki myös töitä, jotta roolinsa olisi uskottava.

Sanoisinko, että ei ihan helpolla onnistuisi meikäläiseltä. En osaa näytellä enkä keksi nopeasti jotakin uudessa tilanteessa. Joskus keksin asioita vasta kun tilanne on jo ohi. Sitten siiitä mun ideasta ei ole enää mitään hyötyä.


En ihannoi rikollista elämäntapaa ja huijaamista, mutta ihailen kekseliäisyyttä ja luovaa älykkyyttä, kun sellaista näen. Ja ne puolet näkyivät myös noissa Frankin tempauksissa.


Oman elämän tuotoksissa: kauhukokin mansikkapiirakka soveltaen.








11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo kauhukokin mansikkapiirakka kiinnostaa minua nyt enemmän kuin ko. kirja. NAM!
t. kauheempi kokki korndorfista :)

Yvonne kirjoitti...

No, mun piti tehdä piirakka ohjeen mukaan, mutta kermaviilin sijaan käytin rahkaa. Ja vehnäjauhoihin lisäsin kauraleseitä. Siis sellainen muuten peruspohja: 100 gr marg, 1 muna, 2-3 dl vehnj, 1 tl leivinjauhoa, 1 dl sokeria. Rasva ja sokeri vatkataan ja muna lisätään ja sitten sekoitetut jauhot. Päälle mansikoita ja rahka munan ja sokerin kera. Tuli kyllä aika mielenkiintoisen makuista. En taida voida suositella.

Et sä kyllä voi olla kauheempi kokki kuin mä.:) En jaksa aina noita ohjeita noudattaa ja kokeilen kaikkea. Välillä eivät sovi ollenkaan yhteen.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla olisi kerrankin jääkaapissa laktoositonta kermaviiliä. Jauhoja ja kauralesettäkin löytyy, myös muut ainekset, paitsi mansikat; mustikoita olisi pakkasessa.
Voisin kyllä jotain läträtä tällä viikolla; syön sitten ite, jos ei muille kelpaa,
tuumaa kaamee kokki korndorfer :)

Yvonne kirjoitti...

No, siitä vaan piirakan tekoon, "kaamea kokki". Kyllä sitä ainakin itse syö, mä ainakin syön. Eipä mulla ole ketään, kenelle tarjotakaan. Itselle täytyy vaan tehdä, nyyh... No, hyvää kuitenkin on, vaikkei ehkä ihan perinteisen makuista.

Anonyymi kirjoitti...

Olen mielialaleipuri, joten sen sitten näkee, millä tuulella kokki aamulla herää :)
Onneksi ei tarvitse ruveta pyörittämään mitään pakkopullaa!
Lapsuudesta muistan äitini joka-lauantaiset nisunpaistot, ja aina se ei näyttänyt olevan lainkaan mukavaa puhaa.
t. korndorfer

Anonyymi kirjoitti...

Mielialaleipuri täälläkin, harvoin meillä leivotaan kun olemme nyt kahdestaan ja mies tykkää enemmän ruisleivästä.

Omenapiirakka on kumminkin leivottava kun noita omenoita nyt on.

Anonyymi kirjoitti...

Leipokaa te vaan, minä ihailen kuvia. Tuo ensimmäinen aivan mahtava: hieno sekoitus lähes geometrisia kuvioita ja kontrasteja. Alanurkassa pilkistävä valkoinen sopii kokonaisuuteen.

Anonyymi kirjoitti...

En leivo! Ainakaan tänään...
Puhti pois, päätä särkee, nenä tukossa, yskittääkin vähän. Merkillinen virus, kun ei hellitä otettaan, ei pelkää edes valkosipulihoitoa; ympäristö kyllä.
Tänään minäkin ihailen kuvia, luen hyviä kirjoja vuorotellen, ratkon kryptoja, juon kaffia ja kevyt-oloa, surffailen netissä, kudon unisukkaa, seurustelen kisun kaa, haen pakkasesta valmista keittoa (jos nälättää), sytytän kynttilän, kun aurinko ei paista, kirjoittelen kommentteja, e-maileja, tekstareita, vältän puhumista, sillä ääni pettää.
Aika mukavasti ohjelmaa :)
Voikaa hyvin Te kaikki siellä jossakin!
t. korndorfin riitta

Yvonne kirjoitti...

Mielialan mukaan mäkin leivon, korndorfer ja onneksi ei tarvitse pakosti leipoa tai tehdä ruokaa.

Omenapiirakka kuulostaa hyvältä, tia. Ai tykkää enemmän ruisleivästä. No, itse tehty leipä tai sämpylät ovat kyllä herkullisen hyviä ja mikä tuoksu...

Tuo eka kuva on omenankuorista, leijonainen. Otin kuvia ja aloin muokata ja aika jänniä syntyi. Eri värisinä kokeilin, kun värit vaikuttavat kokonaisuuteen.

Olen kokeillut muuttaa väriä sun muuta ja aina löytyy jotakin uutta. Jännää tämä kuvienmuokkaus.

Kuulostaa kivalta tekemiseltä, riitta. Ehkäpä olokin paranee, kun voi tehdä jotakin mukavaa tai vain olla.

Voi kanssa hyvin, riitta ja muutkin. Mitäköhän kivaa tänään tapahtuu...

Anonyymi kirjoitti...

Täällä päivä meni ihan hyvin, joskaan mitään erityisen kivaa ei tapahtunut.
Se kiva varmaankin tapahtui sitten siellä :)
t. riitta korndorfista

Yvonne kirjoitti...

Toivoin tälle päivälle jotakin kivaa, riitta. No, yllättävää tapahtui kyllä ja kivuudesta en ole varma. Yllätyksiä on elämä täynnä ja uutta tapahtuu koko ajan.

Muuten päivä meni entiseen tapaan kylmää pidellessä. Ulkona oleilin ja kameraa ulkoilutin ja pari lehteä taas ostin. Ja tulipahan otettua jopa kunnon iltaunoset ja sitten taas kukitaan myöhään, kun ei vielä nukuta.