keskiviikkona

Kelan reilujen kerhosta...


Jippii, mä olen enää lievästi burnoutinen. Kelan mielestä en voi saada kahdesta edellisestä kuusta sairauspvärahaa, kun olen vain lievästi masentunut. Ja mun töitä kuulema voi tehdä missä kunnossa vaan. Niin että jos näette jonkun juoksevan ja repivän hiuksiaan, niin se olen turhautunut minä.


Heti kun olo helpottuu ja alkaa taas olla parenpi fiilis, niin sitten tulee joku kehittävä päätös Kelalta. Ja toi lääkärikään ei osaa niitä samperin lausuntoja kirjoittaa. Ei niihin pariin lauseeseen kovin ihmeellistä suomen kielen taitoa tarvita.


Niin että tällaisia uutisia mun arkielämästä taas. Ja just kun luulin, että voisin vähän parempiakin uutisia ja juttuja alkaa kirjoittaa, niin sitten tuli taas tätä paskaa.
Taidan pysyä noissa haaveiluissa, kun niistä tulee parenpi fiilis. Tästä arjesta kun ei aina oikein löydä mitään kivaa kerrottavaa. Ja olen todellakin "mies, jolle ei ikinä tapahdu mitään", vaikka nainen olenkin, mutta laulussa noin sanotaan.

Arkeni kun kulkee: herään, otan vitamiinit ja lääkkeet, aamutoimet, tietsikkaa, töihin, kävely takaisin, kuvia ottamaan, lataan koneelle, kirjoitan tänne ja syön jotakin, juttelen muksuni kanssa ja äitini kanssa puhelimessa, iltatoimet, tv:n katselu, jotakin kirjaa lueskelen, pähkäily, nukkuminen. Ja joskus leffaan ja ystäviä näen. Ei tohon paljon hienoja vaihteluja kehitetä. En jaksa töiden ohella mitään ihmeellistä. Ei fyysinen energia riitä.

2 kommenttia:

Leijonainen kirjoitti...

Olipa ilmeikäs tuo kuvasi: tyhjät kehykset. Sellaiselta elämä välillä tuntuu - etenkin kelan kanssa asioidessa. Ja ne laittaa kummallisia aikarajoja, kuinka kauan saa sairastaa. Minulla oli viime vuonna myös ongelmia lääkäreiden kanssa, kun kukaan ei olisi jaksanut kirjoittaa b-lausuntoja. Jokainen sanoi, että se kirjoittaa, ja se sanoi että ei kun se kirjoittaa, sitten että keskussairaalassa kirjoitetaan, no siellä ei ainakaan ehditty kirjoittaa. Oli pakko mennä yksityiselle, että sai lääkärintodistuksen. No sitten sainkin niin hyvän, että pääsin sairaseläkkeelle.

Yvioon kirjoitti...

No hyvä, että yksityinen kirjoitti niin hyvän, leijonainen. Mulla just tämä yksityinen mokasi tuossa terapiahakemuksessa niin pahasti, että sitten tämä sairaspvärahakaan ei tullut niin kuin piti.

Ja musta ne eivät vaadi mitään ihmeitä kertomataitoja. Kunhan asiat saisi laitettua. Kait se lääkäri vähän arvioi ihan omiaan. Olisi kysellyt multa tarkemmin.

No, nyt mä olen kyllä töissä, mutta katotaan pvä kerrallaan.