perjantaina

ollapa rautaa


Nyt loppuu tämä synkistely ja juhannussääli. Jos kerran mun mummini pärjäsi elämässään, niin sitten pärjään mäkin.
Mummi kun joutui taloa kasvattamaan tyhjän päältä. Rahaa ei ollut ja pärjätä piti monen lapsenkin kanssa. Siinä piti pitää huolta sukulaisista, elukoista, pelloista ja kylän asioita vielä hoidella.
Kerrankin kun mummilla äityi suonikohjut pahaksi, että piti leikkaukseen hevosella hypätä. Suoraan leikkauspöydältä hevosrattaille ja saunaa lämmittämään. Ei silloin ollut talon emännällä paljon lomia eikä muita lepoaikoja. Sauna piti saada kuumaksi ja mummipa sinne puut kantoi ja vedet kans.
Sellaista se oli elämä ennen. Kummitätini sanoin: "kaikkeen tottuu, sanoi pässi, kun päätä leikattiin". Vanhaa sanontaa mukaellen: mummot oli silloin rautaa.

Ei kommentteja: