Jännä juttu, että ehtii asua samassa paikassa montakin vuotta ja silti löytää jotakin uutta. Olen nyt muutamana päivänä kuljeskellut ilman päämäärää. Musta on kiva vaan mennä ulos ja katsoa, minne päätyy. Päädyin taas meidän lähistölle kasvipalstoja tölläämään ja kuvia ottamaan. Siellä on palanen luontoa ja se on ihan mun lähellä. Nuorena tuli esim. lähdettyä liftaamaan ja katsoi sitten, minne päätyi. Kerrankin tapasin yhden kaverin kapakissa ja hetken mielijohteesta lähdettiin hänen kämpilleen 100 kilometrin päähän hänen äitiään moikkaamaan. Tuo oli kivaa. Viikot oltiin töissä ja viikonloppuina käytiin milloin missäkin. Ikinä ei perjantaina tiennyt, mikä oli viikonlopun suunnitelmat. Ainoa, joka ei tykännyt järjestelystä, oli mun äiti.
Tekstit
2 kommenttia:
Juuri ajattelin ihan samaa tänään kun kuljeskelin itsekseni ja kiireettömästi täällä lähistöllä. Että miten olen voinutkin olla huomaamatta ja törmäämättä aiemmin tähän ja tähän.. Mutta ehkä jokin tietty elämäntilannekin jotenkin herkistää näkemään enemmän, ja pyrkimäänkin siihen että löytäisi jotain uutta.
Kiitos kommentistasi, molla. Niinhän se on, että välillä kiinnittää huomiota eri asioihin. Ja huomaa ympäristönkin uudestaan. Olenhan mä tiennyt paikan olemassaolosta, mutta en ole aikaisemmin siellä oikein olemalla ollut ja kuvannut mitään.
Ja kun sain muksultani tän kameran, niin pitäähän uudella leikkikalulla leikkiä. Ja vasta opettelen ottamaan kuvia.
Lähetä kommentti