keskiviikkona

kolmipyöränen, kirjaa ja ihmettelyä



Tällaisella kolmipyöräisellä autolla mun isäni "hurjasteli" aikoinaan Saksassa asuessaan nuorena. En osaa kuvitella, kuinka lujaa tällä pääsee vai jääkö se muiden liikkuvien autojen jalkoihin.

Levoton ja rauhaton olo jatkuu. Kävin kirjastossa etsimässä jotakin lukemista ja tarttui käteeni pari kappaletta Jack Londonia. Pidän jotenkin hänen ihmistyypeistään kirjoissaan, kun he ovat sellaisia yli-ihmistyyppisiä ja reippaita miehiä. Jack London kuulema inhosi tavallisen leipätyön pakkoa, kun oli joutunut lapsesta asti perheen elätyksessä auttamaan. Sitkeästi hän yritti kirjojen käsikirjotuksia kustantajille ja saikin sitten lopuksi ja loppu on sitten tuttua menestystarinaa. Kait noissa on aina se usko itseensä tärkeintä ja ettei luovuta, vaikka ei heti onnistuisikaan. Pitää kait olla sitkeä ja löytää jostakin oikeat kanavat.


Näitten kuvien muotoilu kiinnostaa mua vieläkin, mutta tässä kirjoittelussa on vielä sellaista hakemista. Mulla on yleensä helponpaa tämä kirjoittelu kuin muu itseni ilmaisu, mutta ehkä olen niin levoton, etten osaa kirjoittaa omalla tyylilläni.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä kustannuskynnys Suomessakin on nykyisin todella korkea. On niin paljon julkkiksia ja poliitikkoja, jotka kirjoittavat koko ajan - ja tietysti heidän tekstejään julkaistaan, koska on julkisuusarvo valmiina. Toisaalta, monet monta kirjaa julkaisseet kertovat, etteivät elä lainkaan kirjoittamisella nykyisin, miksi siis edes pyrkiä julkaisemaan. Niin ajattelen nykyisin. Tämä on hyvä kanava kirjoittaa, ja lukijoita on paljon enemmän kuin minkään kirjan kohdalla olisi. (Paitsi Hotakainen jne.)
Kirjoitat Yvonne oikein sujuvasti ja se kuulostaa omintakeiselta. Miksi levottomuus häiritsisi oman tyylin löytymistä. Ehkä paremminkin auttaa löytämään, kun ei ajattele, miten kirjoittaa vaan mitä kirjoittaa. Jatka kirjoittamista, se on ainoa tapa oppia lisää. Niin minäkin teen.

Yvonne kirjoitti...

Kiitos leijonainen rohkaisusta. Siis jollakin tavalla olen kokenut, että osaan kirjoittaa. Ja haluan oppia lisää.

Tavallaan en haluakaan luopua kokonaan omasta tyylistäni. Ehkä haen just sitä, mistä oikein kirjoittaisin. Kaikenlaista on tullutt nähtyä, mutta ei ole oikein varma, mistä uskaltaa tai voi kirjoittaa. Ja osaltaan ottaa ehkä turhiakin paineita tästä hommasta. Niin kuin taisin mainitakin, niin haluaisin olla lähes täydellinen. No, heh, tiedän kyllä, että mahdoton toive.

Omasta elämästään on tietysti helpoin kirjoittaa, kun sen tuntee parhaiten. Ja kaikesta ympärillään ja ihmisistä lähellä. No, jatketaan harjoituksia. Ehkä joskus saan sellaisia tekstejä aikaiseksi, että olen niihin kaikkiin tyytyväinen. Välillä kyllä olen tässäkin kokenut sellaisia ahaa- elämyksiä.

Riepu kirjoitti...

Samoilla linjoilla leijonaisen kanssa. Minustakin sinulla on omintakeinen ja varsin sujuva tyyli kirjoittaa. Liikaa ei kannata alkaa kai edes miettimään ja kikkailemaan, se kun näkyy eräänlaisena feikkiytenä aika nopeasti kyllä lukijallekin. Pidä vaan oma tyylisi ja kirjoitat siitä mikä nyt milloinkin päähän pälkähtää! Hioahan voi tietysti aina; kirjoitustaito kehittyy näppärämmäksi vain kirjoittamalla.

Yvonne kirjoitti...

Kiitos molla. Eihän tässä muuta voi kuin kirjoittaa niistä itseään kiinnostavista aiheista. Välillä vaan on noi sanat hukassa, mutta kirjoittelemallahan sitä vaan oppii.

No, mä laittelen sitten tätä tekstiä milloin mistäkin aiheesta. Sitä yhtä linjaa kun en ole keksinyt, mutta eiköhän tämä menee näillä eväillä. Ja joku päivä parenpaa tekstiä ja joku päivä könkönpää tekstiä.

Kait tänne blogimaailmaan mahtuu kaikkea ja kaikinlaisia kirjoittajia. Pidetään me vaan meidän tyyli.