paperisuhde

Tuli vaan mieleeni, miksi toisen sukupuolen näkeminen tai yhdessäoleminen vaivaantumatta tai yleensä puhuminen on niin vaikeaa. Ja tarkoitan silloin, kun on ihastunut toiseen. Jotenkin en osaa olla luonnollinen. Haluaisin kyllä, mutta kanssakäymisestä tulee jotenkin sellaista sähläämistä.

Saatan puhua ihan mitä sattuu, siis höpöttää hermostuksissani. Ja muutenkin kiemurrella ja hermoilla, vaikka kuinka haluaisin toista nähdä.

Ei kait sitte ihme, jos miessuhteeni ei onnistu, kun en osaa olla jännittämättä toista.

Kirjoittaminen onkin sitten toinen juttu. Parhaiten olenkin ollut suhteessa mieheen kirjoittaessani. Uskallan tällöin olla oma itseni ja kirjoittaa, mitä päähän pälkähtää ja uskallan myös suuttua ja sanoa asioista, jotka mua vaivaavat.

Mutta ei kat yksin paperisuhde riitä. Ei kait sitä voi ikuisesti toisen kanssa kirjoittaa. Jossakin vaiheessa on nähtävä ja osattava puhua ja osattava tehdä toisen seurassa asioita. Ääh, siinä se vaikeus onkin.