Tänään on taas niitä päiviä, kun kaikki on mennyt pieleen. Mun tämä blogikin hävisi vähäksi aikaa ja luulin, ettei tätä enää näytetä. Ties minne tämä oikein katosi, mutta taas ollaan näkyvillä.
Ai niin tämän päiväiseen tarinaan. Kesällä oltiin mun kaverin luona useinkin hänen isossa kaksiossaan. Siellä parvekkeelle oli kokoontunut kuuden hengen porukka ja vietettiin viikonloppua. Mä maistelin siideriä ja muut ottivat vähän reippaammin.
Parvekkeen läheltä kävelivät kaksi tummaa miestä ja meidän porukan valopäät heittivät jotakin heidän tumuudestaan. No, eihän nämä nuorukaiset siitä tykänneet, vaan sanakopuhan siitä tuli.
Ja siinä vaiheessa, kun tummat nuorukaiset heittelivät kiviä parvekkeelle, niin meidän kaksi miespuolistä lähtivät vauhdilla näitten nuorukaisten perään.
Ei siinä ehitty edes kenkiä jalkaan laittaa, kun vauhti oli tosi kova ja meno. Jäin siihen parvekkeelle pöllähtyneenä istumaan, kun kivet olivat lennelleet mun pään vierestä ja mietin, että toivottavasti meidän ukkoset ei saa niitä nuorukaisia kiinni. Nämä meidän ukkoset olivat sen verran julmistuneet, että en tiedä lopputuloksesta, jos olisivat nuo nuorukaiset kohdanneet.
Outoa, toiseen Yvonne, pohtija-iita blogiini ei pääse
15 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti