Kävin päivittäin ruokkimassa kanoja ja viemässä niille jotakin vihreää. En muista, minkä ikäinen olin, mutta toivottavasti en kovin vanha. Olin nimittäin saanut älynväläyksen. Halusin katsoa, kun kanaset syö omia muniaan. Nehän syö niitä silloin kun nämä munat on vähänkin rikki.
Mä heittelin munia pitkin seinää ja lattialle ja seurasin lumoutuneena, kuinka nämä kanat juoksi ja söi sitten ne omat tuotoksensa. Siinä taisi mennä koko päivän munat.
Mummi ja vaari tietysti vähän hermostuivat ja äiti kiltisti maksoi heille jotakin mun tuhotyön jäljistä.
Kun nainen vaikenee, niin hän tekee sen siksi, että haluaa sanoa jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti