. Olishan se kivaa, jos olisi noin vähän tavaraa.Olen katsellut noita blogeja pitkin päivää ja yrittänyt poimia sieltä mielenkiintoisimmat. Samalla olen seurannut noita listoja luetuista ja muuten suosituista blogeista.Olen huomannut seuraavaa:Suosittuja ovat kaikki käsityöhön, kokkailuun, kurkisteluun, muotiin, sisustukseen ja sitten muuten vaan erikoiseen teemaan liittyvät blogit. No, ei nyt ihan kaikki, mutta useimmat kuitenkin.
Mä en taas osaa kutoa, virkata, neuloa enkä ommella. Ja en asu tällä hetkellä ulkomailla. En ole myöskään hyvä kokki. En ole kiinnostunut kovinkaan paljon muodista tai jaksa katsoa siitä kuvia.
Jotenkin kun kirjoittaa näkyvästi, niin on vaikea tietää, kirjoittaako niin kuin kirjoittaisi vain itselleen vai ajattelisiko mahdollisia lukijoita. Sanoisin, että päiväkirjaan on paljon helpompi kirjoittaa. Muutenkin sanallinen arkkuni toimii parhaiten, kun olen vihainen tai järkyttynyt jostakin. Kyllä mä silloin keksin vaikka mitä juttua. Täällä on taas tuntunut, että en samalla tavalla ole päässyt vauhtiin kuin yleensä. En sitten tiedä, kärsinkö jonkinlaisesta ramppikuumeesta, kun ajattelen, että tämän voisi lukea joku muu. Niin ja erehdyin katsomaan vähän, mitä ja miten muut kirjoittavat. Ajatella, että otan paineita tämmöisestäkin, vaikka täällähän saa kirjoittaa ihan mistä vaan ja miten hyvää tai huonoa tekstiä tahansa hyvän maun puitteissa tietysti.
Voin kertoa esimerkin tästä kirotusta syndroomasta: mitä muut musta ajattelee. Tänään tullessani kaupasta kotiin, parveekkella jätkät jutteli keskenään, että kato, toi muija käyttää varmaan steroideja. Voihan muijatkin niitä käyttää jne. Mä tietysti ajattelin, että ne puhuu musta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti