
Järven rannalle olisi kova kaipuu. Siellä on mun mielestä niin erilainen tunnelma kuin merellä. Olen enemmänkin järvi-ihminen. Tosin nykyään mä olen kaupunki-ihminen, kun ei tota maapaikkaa mulle ole enää. No, haaveillahan saa. Ja mielikuvituksen avulla pääsee vaikka minne. Tänään taidan olla tuolla järven rannalla nauttimassa hiljaisuudesta ja katsellä järven peilityyntä pintaa, mikä on harvinaista.
Jos rakastaa rehellisesti, ei tule koskaan vanhaksi. Arthur Pinero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti