Yksi asia elämässäni tulee usein mulle kummittelemaan. Nimittäin tämä ikuinen väsymys. Tämä on todella invalidisoivaa, kun ei jaksa olla kuin puolittain hereillä. Aamulla, jos joudun nousemaan kuudelta, niin yritän kestää töissä ja saatua siellä hommat tehtyä. Kotona sitten huuhailen zompiena pitkin kämppää ja odotan, että jossakin vaiheessa väsyttäisi kunnolla, että pääsen nukkumaan.
Kiva olla viiden aikaan kotona ja nukkua monen tunnin päikkärit ja ihmetellä illallla ja mennä joskus yhden aikaan nukkumaan ja kuudelta aamulla ylös. Ja satun vielä olemaan sellainen, että tarvitsen tosi paljon unta, varmaan 9 tuntia per yö.
Työt vaan useimmiten painottuvat aamuun, niin ei voi oikein vuorotyötäkään toimistolla tehdä.
Tämä väsymys vaan on siinäkin mielessä ärsyttävää, kun on vain puolittain hereillä eikä jaksa arkisin tehdä yhtään mitään. On energia tosi alhaalla. Ja en ole osannut tätä koskaan ratkaista vaan olen töissäkin tosi väsynyt, mutta yritän viimeisillä voimilla skarpata, ettei tätä siellä huomaisi. Ehkä senkin takia hakeudun mahdollisimman helppoihin hommiin, että pystyn ne väsyneenäkin hoitamaan.
Ja eipä tässä väsymystilassa jaksa oikein ketään nähdäkään saati sitten ketään miestä. Sitä on yksinkertaisesti liian väsynyt. Onhan se kiva, että toinen on siinä, mutta energia ei oikein riitä seurusteluun. Tätä pulmaa en ole koskaan osannut ratkaista.
Olen käynyt oikein lääkärilläkin valittamassa tätä vaivaa. Tätä ei kait vaan oteta oikein vakavasti, vaikka mun elämää tämä invalidisoi tosi paljon. Jollakin tavalla tätä on tutkittu, mutta ratkaisua tai hoitokeinoa ei ole tähän vielä löydetty. Joudunkohan mä elämään tämän asian kanssa vaan koko aikuiselämäni ja ehkäpä vasta vanhuudessa saan tähän väsymykseen apua.
Tekstit
