torstaina

en muista, mitä on olla ilman väsymystä...



Yksi asia elämässäni tulee usein mulle kummittelemaan. Nimittäin tämä ikuinen väsymys. Tämä on todella invalidisoivaa, kun ei jaksa olla kuin puolittain hereillä. Aamulla, jos joudun nousemaan kuudelta, niin yritän kestää töissä ja saatua siellä hommat tehtyä. Kotona sitten huuhailen zompiena pitkin kämppää ja odotan, että jossakin vaiheessa väsyttäisi kunnolla, että pääsen nukkumaan.
Kiva olla viiden aikaan kotona ja nukkua monen tunnin päikkärit ja ihmetellä illallla ja mennä joskus yhden aikaan nukkumaan ja kuudelta aamulla ylös. Ja satun vielä olemaan sellainen, että tarvitsen tosi paljon unta, varmaan 9 tuntia per yö.
Työt vaan useimmiten painottuvat aamuun, niin ei voi oikein vuorotyötäkään toimistolla tehdä.
Tämä väsymys vaan on siinäkin mielessä ärsyttävää, kun on vain puolittain hereillä eikä jaksa arkisin tehdä yhtään mitään. On energia tosi alhaalla. Ja en ole osannut tätä koskaan ratkaista vaan olen töissäkin tosi väsynyt, mutta yritän viimeisillä voimilla skarpata, ettei tätä siellä huomaisi. Ehkä senkin takia hakeudun mahdollisimman helppoihin hommiin, että pystyn ne väsyneenäkin hoitamaan.
Ja eipä tässä väsymystilassa jaksa oikein ketään nähdäkään saati sitten ketään miestä. Sitä on yksinkertaisesti liian väsynyt. Onhan se kiva, että toinen on siinä, mutta energia ei oikein riitä seurusteluun. Tätä pulmaa en ole koskaan osannut ratkaista.
Olen käynyt oikein lääkärilläkin valittamassa tätä vaivaa. Tätä ei kait vaan oteta oikein vakavasti, vaikka mun elämää tämä invalidisoi tosi paljon. Jollakin tavalla tätä on tutkittu, mutta ratkaisua tai hoitokeinoa ei ole tähän vielä löydetty. Joudunkohan mä elämään tämän asian kanssa vaan koko aikuiselämäni ja ehkäpä vasta vanhuudessa saan tähän väsymykseen apua.

6 kommenttia:

Vihnainen kirjoitti...

Olen aikoinani tehnyt kuudesta kahteen -työtä, ja voin sanoa, etten voisi juuri jakaa tuntojasi pikkutarkemmin. Alkoi tuntua siltä, että tarviin vähintäänkin jonkun elämäni kulkee ohitseni -lisän palkkaan.
Ja ettei oteta lääkärissä vakavasti. Niin tuttua. Itselleni vain sanottiin, että "ihmiset on erilaisia". Siinä se.
Ja aina jauhetaan siitä, että tehdäpä nuorena lapsia, kun jaksaa paremmin. Just. Jos on noin, niin kysynpä vain, kuinka huonosti joskus tulenkaan jaksamaan.

Yvioon kirjoitti...

Kiitos kommentistasi, vihnainen.

Kait tämä vaivaa moniakin ihmisiä. Lääkärit eivät vaan oikein osaa auttaa saati, että etsisivät helpotusta.

Pitäisi tosiaan olla tuo elämä kulkee ohitseni -lisä, kun ei kerran jaksa vapaa-ajalla mitään.

Kunpa joku keksisi keinon vapautua tästä väsymyksestä. En edes muista tosiaan, miltä tuntuu työelämä ilman.

tia kirjoitti...

Oletko koskaan kokeillut kirkasvalolamppua, jotkut ovat saaneet siitä apua.

Yvioon kirjoitti...

On mulla tuollainen kirkasvalolamppu, tia. Ei se kokonaan vie väsymystä, kun saatan olla kesälläkin väsynyt ja silloinhan on valoisanpaa.

Leijonainen kirjoitti...

Oletko saanut tai sinulle ehdotettu lievää serotoniinilääkitystä, se on ainakin antanut minulle potkua. Sitä kyllä annettiin minulle noiden niskakipujen takia, silloin kun olivat pahimmillaan, mutta ovat auttaneet aina syksyllä tulevaan väsymykseenkin.

Yvioon kirjoitti...

Leijonainen, väsymykseen ei ole serotoniinia ehdotettu. Kokeillut kyllä olen, mutta niistä en löytänyt oikeaa valmistetta. Mua väsytti vielä enemmän ja väsynyt osaan olla ilman lääkkeitä.

Toista vastaavaa olen kyllä kokeillut ja se ei väsytä ihan niin paljon.

Hormonihoito auttoi kyllä. Olin iloisempi ja tasaisempi, mutta kroppani ei kestä hormooneja. Tuli kramppeja ja en pystynyt liikkumaan, kun tuli niin paljon kipuja.

Joten olen mä jo jotakin kokeillut. Taitaa vaan mulle olla vaikea löytää oikeaa lääkettä. Kroppani kun ei oikein lääkkeitä kestä.