torstaina

vaahteran lehteä arjen kera...


Vaahteran lehtiä tippuu hiljalleen puusta. Tämän väritin itse, mutta syksy on jo ilmassa, vaikka on vielä ihanan lämmintä.

Isäni pääsee tällä viikolla sairaalasta. Soitin nimittäin isälleni suoraan sairaalaan. Hän kuulosti ihan omalta itseltään ja sapessa se vika olikin ja ottavat kuulema joitakin kokeita joka päivä. Joten en ole enää niin huolissani, kun kuulin hänen äänensä.

Olen huvittanut itseäni katsomalla asuntoja oikotieltä. Tiedän, etten voi ostaa, mutta noita asuntoja ja sisustuksia on kiva katsoa.

Ehkä tässä kirjoittamisessa on ollut jonkinmoinen motiivipula. En oikein tiedä, miksi kirjoitan. Kirjoitanko omaksi huvikseni vai yritänkö sanoa jotakin. No, joka tapauksessa kirjoitan niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä.

Olen kohta lähdössä hakemaan pussilisen omenoita, kun sukulaisellani on omenoita puut pullollaan. Siinä on sitten keksiminen, mitä ihmettä teen noista omenoista.


3 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Hyvä kuulla että isäsi voi paremmin!

Omenoihin tulee varmaan inspiraatioapua nettiresepteistä. Netistä mekin löydettiin kurpitsalle ohjeita :)

tia kirjoitti...

Kiva kun isäsi voi paremmin.

Omenoista voi tehdä vaikka mitä vaikka omppuhilloa ;-)

Yvioon kirjoitti...

Rita, onneksi voi jo vähän paremmin. Vielä eivät tiedä, mikä vaivaa.

Tein tuota omenaherkkua ja oli muuten hyvää. :)

tia, on se helpotus.

Omppuhilloa en osaa tehdä, mutta muuta kyllä kokeilen. :)