tiistaina

isästäni... possut





Olen varmaan kertonutkin, että isäni asuu ulkomailla. Ja me nähdään vaan pari kertaa vuodessa. Kirjoitellaan kyllä sähköposteja, mutta eihän se samanlaista ole kuin jos hän asuisi täällä ja voisi nähdä useammin. No, olen sopeutunut asiaan ja liekö isäni ikinä ymmärtänyt kaltaistani tytärtä, joka mieluummin urheilee ja hyppii puissa kuin leikkii kotia ja tekee ruokaa.

Nyt isäni on kuitenkin sairastunut maksatulehdukseen ja kun hän on yli 80 vuotias, niin ei kait se leikin asia ole. Ajattelin juuri, että olisi ollut hyvä käydä häntä sairaalassa katsomassa, mutta miten mä tässä tilanteessa vähävaraisena voisin lähteä.


2 kommenttia:

tia kirjoitti...

Aina ei voi mennä katsomaan vaikka kuinka tekisi mieli, tietenkin tuntuu pahalta.

Ihana possukuva.

Yvioon kirjoitti...

tia, no, onneksi voi soittaa ja nyt en ole enää niin huolissani.

Itsekin pidän tuosta possukuvasta, kun harvoin ovat naamat kameraan päin.