lauantaina

kolme tuntia päivässä....






Mieleen jäi Tieteen Kuvalehdestä, että mitkään erityistaidot eivät yksinään riitä vaan pitää harjoitella 10 000 tuntia. 10 000 tuntia, mikä tarkoittaa siis kolme tuntia päivässä 10 vuoden ajan. Eli siis jos haluaisin jossakin taidossa huippulahjakkaaksi, mun pitää harjoitella vain kymmenen vuotta.

Aika jännä juttu, että olen kokenut kirjoittamisen aina helpoimmaksi tavaksi ilmaista itseäni. Enää en ole niin varma, koska täällä en keksi mitään kerrottavaa tai sanottavaa, ehkä pitää harjoitella tuo kolme tuntia päivässä. Välillä tuntuu, että kaikki on sanottu tai kaikki kuvat on jo otettu. Että mitään uutta ei löydy. Mistä ihmiset ammentavat sen uuden tekstin, sen kerrottavan.




5 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Uskopa opettajaa kun sanon että Tieteen Kuvalehden väittämää ei kannata ottaa kirjaimellisesti.

Kirjoittaminen - jos ajatus kulkee niin kyllä kirjoittaminenkin kulkee. Noin sen itse koen. Ja minulla kulkee ajatus ellen ole ahdistunut. Mitä en yleensä ole. Aina on ratkaisuja, aina on valintoja, aina pääsee johonkin suuntaan... Ellei kiinnitä katsettaan siihen suuntaan mihin ei pääse.

tia kirjoitti...

Ihana kuva ankasta juomassa. Kyllähän niitä tunteita tulee ettei kuvaamisia löydy, itselläni monesti, sitten on vaan pidettävä taukoa kyllä se kuvaaminen ja kirjoittaminen alkaa sujua kun ei väkisin koeta.

Yvonne kirjoitti...

rita, niin, eihän Tieteen kuvalehti se koko totuus ja ainoa totuus ole, mutta tässä tapauksessa kuitenkin uskon tuota tutkimusta. Niinhän sitä sanotaan, että harjoitus tekee mestarin. No, voin palata asiaan vielä myöhemmin. Nyt on vähän kiire.

Olen huomannut myös, että välillä olen niin kriittinen, että en saa mielestäni tarpeeksi hyvin kirjoitettua. Tulee siis paineita.

tia, eikö olekin hauska kuva. :)

Niin, kait tauko tekee välillä hyvää ja se, ettei vaadi itseltään liikaa, enhän ole kuitenkaan toimittaja ammatiltani.

Leen@ kirjoitti...

Tuo tunne, että kaikki sanomisen (kirjoittamisen) arvoinen on jo sanottu tai ainakin paljon paremmin kuiden kirjoittamana taitaa vaania jokaista kirjoittajaa.

Itse olen kokenut samanlaisia ajatuksia useinkin, mutta istahtanut ikäänkuin kokeilemaan kirjoittamista ja jopa lopputuloksena on ollut sellainen teksti, johon olen ollut hyvin tyytyväinen. Eli ei pidä jäädä odottamaan inspiraatioita vaan ryhtyä työhön. Kirjoittaahan osaat.

Yvonne kirjoitti...

Leena, kiitos kommentistasi.

Taidanpa kokeilla ajatustasi, että vain istahdan tähän ja alan kirjoittaa. Vaikka olen yleensä kokenut kirjoittamisen helpoksi, olen tänne kirjoittaessani yllättynyt, kuinka vaikeaa tämä on välillä ollut. No, kait pitää vaan jaksaa kirjoittaa ja uskoa, että tätä luettavaa tekstiä sitten syntyy ja voi itse olla tyytyväinen.