lauantaina

viime päivien ajatuksia....



Mä olen käynyt paljon kävelemässä. Jotenkin ajatukset kirkastuvat, kun on raittiissa ulkoilmassa ja saa liikuntaa samalla. Ja tietää tekevänsä jotakin terveytensä eteen.

Kurpitsakaksosista olen tehnyt kaksi erilaista pataa. Laitan vain kurpitsaa, tomaattia, kanaa tai kalaa, perunaa tai ilman, mausteita, kermantapaista, porkkanoita. Uunissa sitten hautuvat itsekseen ja on hyvää ja helppoa.

Elämä on aika jännä juttu.Siinä on paljon valintoja, kun vain tietäisi aina, mihin joku valinta johtaa. Joihinkin asioihin voi vaikuttaa ja toisiin taas ei. Yritän löytää tyytyväisyyden aiheita. Onnellinenhan voi olla vain hetken kerrallaan.

Mua on aina pelottanut sana vastuu. Näen siinä jonkun suuren peikon, joka pitää raatamalla kesyttää. Vaikka vastuu on kuitenkin aina läsnä, kun hoitaa asioitaan, paremmin tai huonommin. Aikuiseksi kasvaminen ei ole helppoa, mutta onkohan mikään kasvaminen helppoa.

6 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Mukavaa luettavaa nämä pohdintasi. Aina herää omia ajatuksia tähän oheen.

Kasvaminen: Puutarhaa hoitaessani tuumailen kasvatusasioitakin. Kysyt "Onkohan mikään kasvaminen helppoa?" - Ainakin meidän kurpitsa näyttää kasvavan hämmästyttävällä elinvoimalla ja positiivisuudella. Näyttää helpolta ulkoapäin katselemalla :)

Vastuu: Jos ottaa vastuun siitä näkökulmasta että kun vastuu on minulla eikä muilla, saan itse määrätä omasta elämästäni enkä ole muiden armoilla - silloin se ei niinkään vaikuta peikolta vaan tilaisuudelta, mahdollisuudelta, kunnialta, kasvun paikalta. Jos saa itse vastata virheistäänkin, eikä ole liian ankara itselleen, alkaa pian ottaa erheilynkin kiinnostavana oppina. Väärät valinnat ovat ainainen riski, joten seurauksia kannattaa punnita, eikä pistää mitään yhden kortin varaan. Suunnitelma B ja takaportti aina avoinna :)

Minulla sama ilmiö kuin sinulla tuon kävelemisen suhteen; ajatukset kirkastuvat ihan selvästi. Pitääkin muistaa ottaa kynä ja lehtiö mukaan lenkille niin voi pistää neronleimaukset tuoreeltaan muistiin. Eilen harmittelin kun unohdin.

Kurpitsapata kuulostaa erittäin hyvältä. Taidan kokeilla kun satoa alkaa tulla :)

hanne virtauksesta kirjoitti...

Uskon, että kasvaminen on usein hidasta...juurtuminen on tärkeää..joskus hyvin voimakkaat tapahtumat saattavat kasvattaa mietä hetkessä, usein silloin suuri kipu tai tuska liittyy mukaan..mutta lämpöä, aurinkoa, kosteutta vettä ja rakkautta...niin kasvu on ihanaa, kohti valoa ja vapautta..

Yvonne kirjoitti...

Rita, kiva kuulla. Tykkään pohtimisesta ja miettimisestä, vaikka joskus jään jumiin näiden ajatusteni kanssa.

Niin, puutarhassa näyttävät kasvit kasvavan ilman kasvukipuja kunhan saavat vettä ja lämpöä.

Olet kyllä oikeassa tuon vastuun ottamisen suhteen. Tuota en tullut ajatelleeksikaan, että kun ottaa itse vastuun, niin itse saa myös päättää. Ja vastuuta kait voi myös opetella. Siinäkään ei kait tule valmiiksi ikinä.

Päätökset ovat myös olleet aina heikko kohtani. Pelkään tekeväni virheitä. Tosin jotakin on tehtävä ja jotakin on päätettävä. Ei voi vain olla. Muuten ei tapahdu mitään.

Tuo on myös totta, että ehkä oppii olemaan itselleen armollisempi eikä hauku itseään huonoista valinnoista. Toisaalta oppii niistäkin jotakin.

Taidan kohta lähteä taas lenkille. Ehkä keksin sitten taas jotakin uutta ja ehkä muhiin uusia ovia ja ikkunoita, siis valintoja.

hanne, niin välillä kasvaa hitaasti ja välillä taas tulee nopeasti oppineeksi jostakin kokemuksesta. Kaikki kokemukset opettavat jotakin.

Hannele mummu kirjoitti...

Fatalisti en ole, haluan uskoa että voi vaikuttaa asioihin. Joka päivä on valintoja, sehän hyvä. Vastuu omista valinnoista, ei toisten.

Hannele mummu kirjoitti...

P.S.
Olisi tylsää, jos olisin jo "valmiiksi" kasvanut ;)

Yvonne kirjoitti...

Hannele mummu, niinhän tämä elämä on täynnä valintoja. Joskus valitsee paremmin ja joskus huonommin.

Kait tämä elämä on jatkuvaa kasvamista ja uuden opettelua. :)