Oma Tuoksuherneeni ei kuki vielä, mutta nämä näyttävät kukkivan sitäkin enemmän. Ei ole tämä siemenestä kasvattaminen helppoa, kun siinä on noita jujuja, joita ei aina malta noudattaa.
Tulipahan myös mieleeni, että mitäköhän ihmeainetta pähkinäsekoituksessa oikein on. Olen nimittäin syönyt sellaista sekoitetta ja tuntuu, että jaksaa enemmän liikkua. Tai ehkä mä vaan kuvittelen. Tosin eilen otin aamiaiseksi pähkihedelmäsekoitetta, niin johan sain puhtia parin tunnin lenkkiin ja vielä juoksin kovaa.
Ehdin muuten tehdä lyhyen "uran" tv:ssäkin. Äitini oli menossa avustajaksi tunnettuun sairaalasaippuaan maikkarille. Lähdin mukaan seuraksi. Tarvitsivat siihen penkille istumaan porukkaa. Ajattelin, että no, kyllä mä tuon uskallan tehdä.
No, ohjaaja näki mut ja ajatteli, että mähän voisin avustaa muussa tilanteessa. No, mä pääsin ravaamaan ovesta sisään ja ulos. He vaan rouvittelivat mua, niin en tiennyt, milloin mun piti ovi avata. En tainnut olla oikein hyvä avustaja. Esittelin nimittäin itseni ja sanoin, etten ole rouva.
Kokemus oli kyllä tuokin ja sai siitä pienen korvauksenkin.
Tekstit
2 kommenttia:
min unkaan tuosuherneet eivät vielä kuki...
mutta kauniita kuvia sinulla on...
ja niin hauskoja kokemuksia!!
hanne, ei kait nämä kotona kasvatettavat vielä kukikaan. Mitä lie lajiketta tuo kukkiva versio on. Kiitos kuvakehuista.
Itsekin koen, että aika hauska tilanne tuo maikkarilla. :)
Lähetä kommentti