tiistaina

muokattu kuva... Jennifer Fox...





Katsoin eilen TV1:ltä dokumentin: Vapaan naisen tunnustuksia. Samalla mietin, kuinka rohkea on tämä Jennifer Fox, kun näyttää omaa ja ystäviensä elämää kaiken kansan ihmeteltäväksi.

Tämä Jennifer oli rakastunut Kai:hin, joka on naimisissa. Samaan aikaan tämä Jennifer tapaili toista miestä. Hän oli raskaana, mutta menetti lähes heti lapsen. Jennifer ei ollut tajunnut haluavansa lasta vasta kun todella oli ollut raskaana. Tosin Jennifer on 42-vuotias ja tuossa iässä kuulema puolet raskauksista päättyy keskenmenoon.

Dokumentti oli mielenkiintoista katseltavaa. Naiset ja miehet ja heidän ongelmansa. Monta puheenvuoroa näkyi. Jotkut ongelmat olivat niin tuttuja kuten, että tapaa jonkun kivan miehen, jossa joku puoli tosi mahtava ja sitten taas toisessa miehessä on ollut joku muu puoli mahtava. Tai että Jennifer on tiennyt yleensä heti, mitä ajattelee miehestä. Tästä miehestä, jonka kanssa hän nyt on, hän pitää, mutta ei koe olevansa rakastunut.

Olin ajatellut, että tämä bloggailu on rohkeaa, mutta tuohon dokumenttiin nähden tämä ei tunnu enää niin pelottavalta.Tosin edelleen mietin, mitä tähän voisi kirjoittaa. Mitä kannattaisi ja voisi kertoa omasta elämästään niin, ettei paljasta liikaa eikä liian vähän.


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos keskustelun avauksesta. Mielestäni ohjelman aihe on erittäin ajankohtainen. Jos miehet maailmalla eivät voi/uskalla/halua/osaa sitoutua kasvattamaan naisensa kanssa lapsiaan, se ei ole vain muualla oleva ongelma, vaan arkipäivää Suomessakin.
Onhan se nähty,että naiset ovat kasvattaneet suuren osan suurista ikäluokista ihan yksin, kun sota vei miehet. Silloin valintaa tosin eivät tehneet miehet.
Itse erosin 34-vuotiaana ja jäin kolmen tosi pienen lapsen yh-äidiksi. Keksin työn,jota tein kotona ja hoidin samalla lapset. Nyt olen jo kohta 63 vuotias, lapseni omassa elämässään jo ajat sitten ja olen saanut 2 lapsenlastakin. Olen lähes koko ikäni hoitanut lapsia, omia ja toisten. Nytkin on vielä 3 melko nuorta huostaan otettua hoidossani, jotka toivon jaksavani hoitaa ja kasvattaa aikuisiksi.
Lapsia voi tosiaan kasvattaa ja hoitaa ilman miestäkin. Onneksi meillä Suomessa se käy nykyään jo hyvin päinsä eikä äitejä leimata tai syyllistetä niin kuin aiemmin. -Miestä en ole etsinyt eikä ole ovelleni kävellyt. En ole halunnut lapsilleni vierasta isää enkä miestä sotkemaan työkuvioitani kotona. -Missä sellainen mies olisi ollutkaan, joka olisi halunnut olla perheessäni näin monen lapsen "isänä", maksanut mahdotonta asuntolainaani ja sanonut vielä kaikesta huolimatta rakastavansa minua? Sitä en olisi enää uskonutkaan! - Omasta mielestäni elämä on kohdellut minua hyvin, huolimatta vaikeista taloudell.vuosista, oman lapseni vakavasta sairaudesta, useista muutoista ym. ym. En usko, että miehen kanssa eläen olisin päässyt yhtään sen helpommalla - päin vastoin - ehkä?! Tämä on sopinut minulle. Joku toinen nainen olisi hakenut sen miehen elämäänsä vaikka mistä. - No, onpahan ollut minun osaltani kaikki miehen valittavana ja otettavissa.
TV-sarja on hyvä ja puhutteleva. Naisen tekemä - juuri niin !

Yvioon kirjoitti...

Kiitos kommentista, vasta nyt huomasin sen.

Ohjelma on mielenkiintoinen ja myös avoin ja rohkea. Itse en ehkä uskaltaisikaan puhua kaikesta kameran edessä.

Tuo on kyllä totta, että jotkut miehet eivät osaa sitoutua yhteen naiseen.

Itse olen kasvattanut tyttöni yksin. Ja välillä oli tosi rankkaa. Olin kait liikaa itsekseni ja liian vähän kontakteja.

Jossakin vaiheessa olisin halunnut miehen elämääni, mutta niin ei käynyt. Joko he eivät hyväksyneet lastani tai siinä ei sitten muuten mennyt ajatukset yhteen.

Elämä ei kait aina ole niin yksinkertaista ja asiat eivät mene niin kuin itse haluaisi.

Kuulostaa siltä, että olet elänyt monivaiheista elämää ja nähnyt vähän kaikkea. Itse en tiedä, miten olisin selvinnyt kolmen kanssa, kun yhdessäkin oli tekemistä. Tosin olin kait aika lapsellinen lapsen saatuani.

Mä olen miettinyt ja mietin, että elänkö näin, ilman miestä koko elämäni. Ja jos niin on, niin haluaisin, että se olisi oma valintani. Ja etten haikailisi muuta. Itsenäisenäkin naisena voi elää hyvää elämää. Myös sellaisen kuvan sain sun elämästä ilman miestä lasten kanssa.

Kiitos oikein paljon kommentistasi. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos itsellesi kommentistasi. Onpa hauskaa kirjoittaa aivan vento vieraalle.
Kommenttini jälkeen olen käynyt Tallinnassa kahden sijaislapseni sukulaisissa parin päivän vierailulla. Kestinyt Torontosta tullutta ikivanhaa serkkuani, nähnyt Paul Ankan Tre-talossa ja puristanut kättään kahteen kertaan! Se on sentään jotain! N. 50 vuotta sitten hänen musiikkinsa oli kaikki, mitä silloinen teini-ikänen tiesi ja halusi kuunnella. Sävellystensä tenho ei ole hävinnyt minnekään. Ne suorastaan riipaisevat sieluun ja sydämeen. Lauluääni on tallella ja mikä esiintyjä lavalla. Ei ainuttakaan kamalaa go-go-tyttöä puolialastoma tai kuperkeikkaa heittäviä mustaihoisia muskelimiehiä lavalla.
Onneksi kaikki tyttäret ovat edes aamupäivisin koulussa, joten saan muutaman tunnin päivässä lukea, kuunnella musiikkia, kirjoittaa, ajatella tai tehdä paperihommiani.

Tämän viikon maanantaina en ehtinyt katsomaan Jennifer Foxin ohjelmaa, mutta yritän etsiä sen Ylen Areenasta. Nettisivulta näin, että hän on tulossa lokakuussa Suomeen. Olisi mahtavaa tavata tuollainen NAINEN. Kunnioitan häntä suuresti.
Toivotan itsellesi hyvää jatkoa.

Anonyymi kirjoitti...

Jennifer oli kyllä Suomessa silloin kaksi vuotta sitten, kun dokumentti ensi kertaa lähetettiin. Ei tietääkseni ole tänä syksynä tulossa (harmi kyllä).

Yvioon kirjoitti...

Huomasin taas vasta uuden kommentin. Nämä vanhat eivät automaattisesti näy ja pitää tulla katsomaan.

Multa jäi kanssa yksi osa väliin tuosta dokumentista ja en löytänyt sitä tuolta Areenastakaan. Eilen taas jaksoin katsoa. Pitääkin kirjoittaa, mitä ajatuksia tällä kertaa heräsi.

Kieltämättä hauska kirjoittaa ventovieraalle. Toisaalta täällä netissä tulee kirjoitettua muutenkin ventovieraille, kun ei ole näitä nettituttavuuksia nähnytkään.

Itsekin pidän tästä Jennifer Fox:sta. Hän on aidon tuntuinen ihminen. Ja pohtii asioita ja ei ole täydellinen. Hyvin inhimillinen ja mielenkiintoinen ihminen.

Samaten sulle hyvää jatkoa.