liian ujo asiakaspalvelija....possu...

On se jännä juttu, että ujonpuoleinen ihminen ei voi olla puhelias. Törmään nimittäin tuohon ennakkoluuloon koko ajan. Kun kerran ole tällainen suupaltti, niin ihmiset eivät usko, että olen kuitenkin vähän ujo ja siinä mielessä en olisi kovin hyvä asiakaspalvelijaksi.

Viimeksi törmäsin tähän asenteeseen, kun mua alettiin järkätä töihin. Se olisi siis puhelinasiakaspalvelua koko ajan. Ei siis puhelinmyyntiä, mutta puhelimessa tehtävää työtä kuitenkin. En kerro sen enenpää, kuka yrittää mua töihin, kunhan vaan mainitsen tilanteen.

Niin, siis olenhan mä rauhallinen, mutta toisaalta olen impulsiivinen ja kaipaan vaihtelua. Ja välillä olen tosi puhelias. No, sitten ihmiset kelaa heti, että mä sopisin johon asiakaspalvelutyöhön, kun kerran puhun ja olen ystävällisen rauhallinen. No, luulen, että asiakaspalvelutyö vaatii kyllä jotakin muutakin.

Ja en koe sitä tehtävää oikein omakseni. Olen siis puhelias, mutta saatan sählätä, jos jännitän. On vain joskus vaikea saada ihmisiä ymmärtämään tätä puolta.

Puoli vuotta sitten työkkärissä tyrkyttivät mua asiakaspalveluhommiin. No, eihän mua niihin otetakaan, kun mulla ei ole kokemusta ja mä selitin tuon kaiken. Mutta ei silloinnen virkailija uskonut. Tyrkytti vaan mulle töitä, joihin en pääse ja en haluakaan.

Voinhan mä kokeilla jotakin uutta, mutta tykkään itse hakea ja etsiä työtä. Siihen en tarvitse ketään kuin korkeintaan rohkaisemaan. Haasteet ovat mielenkiintoisia, mutta ei liikaa haastetta sentään.

Lisäyksenä: olen myös herkkä ja kantaisin kaiken kotiin ja murehtisin työasioita vielä kotanakin. Ollaan nimittäin puhuttu muksun kanssa näistä asioista. Hän on asiakaspalvelija ja siitä olen saanut vähän käsitystä, mitä se on. Ja olen myös itsekin kokeillut ja silloin sähläsin, kun jännitän. Ja saattaisin myös olla vähän tönkkö. Joten en koe sitä mitenkään kyllä omakseni, vaikka olenkin ystävällinen luonne, suhteellisen rauhallinen ja puhelias.