Kun mä mietin omaa kirjoittamistani, niin parhaiten olen kirjoittanut, kun olen ollut kirjeenvaihdossa jonkun mielenkiintoisen ihmisen kanssa. Siinä on ollut luonnostaan sellaista vuorovaikutteisuutta. On vaihdettu ajatuksia ja tehty kysymyksiä.
Muistan yhden Janin, jonka kanssa kirjoitettiin pitkiä sähköpostikirjeitä. Niitä pystyi jo sanomaan kirjeiksi. Olivat pitkiä ja paljon kysymyksiä ja ajatustenvaihtoa. Vieläkin muistelen sitä kirjeenvaihtoa.
Jossakin oli juttua, että ammattilaisen ja amatöörin erottaa kirjoittamisessa se, että amatööri kirjoittaa vain silloin kun huvittaa tai on inspis.
Muistan myös törmänneeni sellaiseen, että joku kirjoittaa joka päivä kolmisen arkkia tekstiä.
En mä tiedä, onko tämä kirjoittaminen se vaikein prosessi. Ehkä tähän tuo jännitystä, jos ajattelee, että tämän tekstin voi periaatteessa lukea kuka vaan.
Ja jos mä ajattelen mun päiväkirjoja, joita on viitisen kappaletta, niin niissä on enimmäkseen käsitelty mun parisuhteita tai sitten muuten jotakin rankkaa vaihetta elämässä. En ole oikestaan kirjoittanut silloin, kun menee paremmin.
Työssä ollessa on niin väsynyt, että ei jaksa kirjoittaa. Ja nyt vapaalla ollessa ei keksi mitään kehittävää kirjoitettavaa paitsi silloin tällöin. Tosin iskee muhun vieläkin ne uupumisjaksot. Silloin tekee mieli olla vaan kotona ihan yksin. Joten tämä on tällaista hapuilua ja kokeilua ja oman paikan etsimistä, milloin työelämässä, työelämän ulkopuolella tai täällä blogostaniassa.
Tekstit
5 kommenttia:
Sinun tekstejäsi on kuule kiva lukea. Älä ota turhia paineita, äläkä vähättele itseäsi. Mutta mitäs jos kuvat ovatkin sinun omin itseilmaisun muotosi? Nekin ovat vuorovaikutusta ja kieltä, jota monet ymmärtävät paljon paremmin kuin esimerkiksi minä.
Olen aina kirjoittanut, miettimättä sen kummemmin onko teksti hyvää vai huonoa. Kirjoittaessa saa monta ajatusta ajateltua...
Tuo on totta että meilikirjeenvaihdossa sopivan ihmisen kanssa on hyvää vuorovaikutusta. Minulla on ollut useitakin sellaisia kirjoituskumppaneita. Sellaisiakin joiden kanssa olen kiistellyt. Siinä oppii perustelemaan omaa kantaansa.
Joskus jaksaa kirjoittaa, joskus on aika lukea, mitä muut kirjoittavat. =)
*halaus*
Paljon kulkee mietteitä päänupissa ne kun saisi jollain tavalla ulos, niinhän se on että joskus hotsittaa toisinaan taas ei. Minusta on kiva lukea toisten juttuja, itse en osaa kirjoittaa.
Millan, kiva kuulla. Joskus koen, että osaan kirjoittaa. Tai ainakin ennen osasin.
Tämä kuvaaminen on tullut uudeksi ilmaisukanavaksi ja siinä on vielä kaikkea uutta.
Rita, kunpa mäkin pääsisin tuohon. Joskus vaan otan turhia paineita.
Kirjeenvaihto muutenkin on ollut mun mielestä mielenkiintoista. Se on sellaista selkeää ajatustenvaihtoa, tietty riippuen ihmisistäkin. Vieläkin kaipaan välillä noita kirjeenvaihtokavereita.
Haaveilija, se on totta. Joskus jaksaa paremmin lukea muiden tekstejä ja joskus sitten taas tulee kirjoitettua. Varmaan vaihtelee itse kullakin.
Halaus sullekin.
tia, mustakin on kiva lukea muiden ajatuksia. Ja kukinhan kirjoittaa omalla tyylillään. Musta on vaan välillä tuntunut siltä, kun kynä olisi ollut kohteessa, mutta ehkä se tästä.
Lähetä kommentti