Mä olen tässä miettinyt, että miksi mun kyvyt elävät ihan omaa elämäänsä. Osaan esimerkiksi välillä leipoa sämpylöitä ja sitten yhtäkkiä ne sämpylät eivät sitten onnistukaan. Tai nämä mun kakku- ja piirakkakokeilut.
Tämä kirjoittaminen on kanssa hyvä esimerkki. Jonain päivänä kynäni oikein lentää ja jonain päivänä ihan ihmettelen itsekin, miten en lentävää tekstiä saa millään aikaiseksi.
Tai välillä koen ottavani ihan hyviä kuvia ja sitten tuntuu, että nyt en taas osaakaan. Tosin toi kuvaaminen on vielä vähän sellaista kokeilua. Voisinkin laittaa harrastuksekseni eri asioiden kokeilemisen. Ikinä ei tiedä, minä päivänä onnistun ja minä päivänä en. Ja yleensä mulla ei ole mitään väliä, kuinka monta kertaa olen asiaa tehnyt.
Joten ei näissä mun kyvyissä ole mitään logiikkaa. Taitavat elää ihan omaa elämäänsä. Tosin ehkei tämä koske kaikkia mun tekemisiä, mutta riittävän montaa kuitenkin.
Joten on vaikea sanoa osaavansa jotakin, kun välillä eivät nuo tekemiset onnistu. En vaan ymmärrä, miten voi vaihdella äärilaidasta toiseen. Eikö harjoitus pitäisi tuottaa mestarin. Entä mä, kun onnistun hrjoittelemalla pääsemään lähelle hyvää tekemistä ja sitten taas putoan sinne aloittelijoihin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti