torstaina

Se on heidän menetyksensä...



Nyt on sitten vedetty loppuun tuolla työpaikassa. Eilen oli vika päivä. Nyt pitäisi sitten saada ajatukset jonnekin muualle ja toivoa, että jotakin uutta poikisi.

Olen lukenut viime aikoina tällaista kirjaa Charlotte Davis Kasl: Elämänilon kirja.

Toisten mielipiteet meistä ovat vain mielipiteitä, jotka syntyvät toisten omien suodattimien kautta.

Se pitääkö joku musta, hyväksyykö tai arvostaako joku mua, ei tarvitse vaikuttaa arvokäsitykseeni tai itsetuntooni.

Valitettavan monet elävät ikäänkuin jonkin lanka yhdistäisi heidän itsetuntonsa ulkoisiin tapahtumiin ja ihmisiin.

Tuossa on joitakin ajatuksia kirjasta. Olenkin miettinyt, miksi on niin tärkeää välillä, mitä muut musta ajattelevat, tai varsinkin ihan vieraat ihmiset kuten työporukkani. Kun eivät musta sitten pidä, niin ei sitten. Se on heidän menetyksensä.


5 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Onneksi olkoon! Olen helpottunut puolestasi.

Vaikeaa olla kuin ei olisikaan ja puhua järkeä itselleen kun joku osoittaa meille miten meitä paheksuu tai halveksii, mutta TOSI PALJON auttaa jos pääsee irti noista ihmisistä.

Hyvä ajatus tuo "se on heidän menetyksensä". Kyllähän maailmassa ihmisiä riittää. Hullu yrittää miellyttää kaikkia.

Hannele kirjoitti...

Ei kannata aina välittä toisten mielipiteistä, jos kaikki tyytyväisiä, olisi marionetti.. Kuuntelen niitä lähesiä, jotka minulle tärkeitä.

tia kirjoitti...

Hienoa, nyt on yksi kokemus takanapäin ja selvisit siitä.

Nurkkalintu kirjoitti...

Onnittelut! Pääsit sieltä! Ohi on! Jippii! Kesä saa tulla! :-)

Yksi tummahko "pala" muistona elämän tilkkutäkissä; - sillä on oma paikkansa -, ja nyt toivon ja tilaan Sinulle paljon iloisenvärisiä palasia siihen ympärille :-)

Tässä minun iässäni ei enää jaksa eikä viitsi hirveästi hötkyä siitä, pitääkö minusta joku vai ei. Aina löytyy niitä, jotka eivät minusta tykkää, eikä heidän tarvitsekaan tykätä ;-))

Siunausta ja kaikkea muutakin hyvää kesääsi!

Yvonne kirjoitti...

Rita, kiitos. Kyllä olen itsekin tosi helpottunut, kun pääsin sieltä pois.

Niin uskon itsekin, että tuolta pois pääseminen auttaa ja sillä tavalla saan vähitellen etäisyyttä noista pahapuhujista.

Onneksi maailmassa riittää ihmisiä ja tosiaan kaikkia ei voi vaan miellyttää. No, olkoon.

Hannele, eihän sitä kannattaisikaan. Töissä vaan joutui sitä koko ajan kuuntelemaan, niin kyllä se tuntuu pahalta ajan kanssa, vaikka yrittää olla huomioimatta.

tia, niin nyt on tuo sitten koettu ja hengissä vielä ollaan. Onneksi on ohi.

Nurkkalintu, mäkin olen iloinut, kun pääsin tuolta pois. Parasta tässä toukokuun lopussa. Kesä saapuu ja tuolla ei tarvitse enää olla.

Kait mä olisin halunnut, että pitävät edes mölyt mahassaan, jos eivät sitten pidä. Ei kaikista tarvitse pitääkään. Ihan inhimillistä. Kunpa oppisin olemaan välittämättä.

Siunausta sulle kanssa, nurkkalintu. Ja mukavaa kesän alkua sullekin. :)