Luin Valittuja Paloja ja samalla mietin eri mahdollisuuksia. Ei pitäisi pelätä seurauksia: olen nimittäin kuvitellut kaikenmaailman kauhuskenarioita, jos pystyn huomenna tuonne työpaikalle menemään. No, nyt ne eivät puhu ollenkaan ja kaikki katsovat mua pitkään ja olen vaivautunut ja entä jos alan itkeä, entä jos en vaan pysty tekemään mitään. Tällaista pelkään päässäni vellovan."Mitä tahansa tulevaisuus tuo, se todennäköisesti vaivaa tai ilahduttaa sinua vähemmän kuin etukäteen kuvittelet." Voihan se olla, että mitään pelkäämästäni ei tapahdu. Luota vaistoon: "Joskus vaistonvarainen päätös on kuitenkin yhtä hyvä ellei parempikin". Ehkä homma ei ole mua varten.Yllättävää musta on lukea, että masentuneet käyttävät päätöksiin aikaa, harkitsevat vaihtoehtoja ja tekevät parhaat valinnut. Itse asiassa monet tutkimukset osoittavat, että masentuneella on realistisin asenne maailmaan. Mietin eri kulmilta tuota asiaa. On hyvä tajuta, että emme todennäköisesti osaa olla puolueettomia. Ehkä en itsekään osannut olla puolueeton. Jos mietit jonkun projektin lopettamista ja huomaat, että et nyt päättäisi sitä aloittaa, on todennäköistä järkevää lopettaa. Tarjolla olevia vaihtoehtoja kannattaa katsoa useammasta näkökulmasta. Ei kannata etsiä täydellistä vaihtoehtoa vaan kyllin hyvää.Tuosta yritän poimia jotakin uutta omaan tilanteeseeni. Yritän katsoa asiaa monesta näkökulmasta. Yritän miettiä, kuulunko mä tuonne vai en. Sovinko joukkoon. Onko työ sellaista kuin alussa kuvittelin. Pystynkö tai jaksanko mä sitä. Olenko itse tehnyt jotakin, jolla pahensin tilannetta. Tuosta artikkelista sain jotakin uutta mietittävää. Ehkä se ratkaisu kehkiää tässä vähitellen. Ja löydän sen, joka sopii mulle parhaiten. Hm...
Outoa, toiseen Yvonne, pohtija-iita blogiini ei pääse
14 vuotta sitten
Tekstit
8 kommenttia:
Vaikeaa voi olla mennä sinne, mutta ota sellainen asenne että et nöyristele, mutta et ole ylimielinenkään. Pää pystyyn ja kyllä se siitä älä ennakkoon murehdi liikoja ( helppo sanoa) Meitä täällä on monta jotka ovat sinulle tukena.
Entisenä koulukiusattuna meikäläistä täällä silkasta myötätunnosta vatsaa kouristaa.
Toivon sinulle kuitenkin malttia ja sisäistä tyyneyttä. Ehkäpä ne toisetkin vielä yllättävät positiivisesti. Pidän peukkuja.
tia, tuo on niin totta. Mun on vaikea kuvitella meneväni sinne. Ja tietysti, kun en tiedä tapahtunutta tällä välin ja en osaa ajatella, mitä se voisi olla.
Tukea tarvitsee aina. Ja kivaa kuulla, että mua ajtellaan, positiivisesti.
Millan, olen mä koulussakin ollut kinkkisissä tilanteissa ja myös koulussa joutunutt kokemaan syrjintää sun muuta.
Osaisinpa olla tyyni ja mennä rohkeasti tilanteisiin. Tällä hetkellä esitelmän pitokin, vaikka 300 henkilölle tuntuisi helpommalle (joskus musta esitelmätkin tuntuivat hirveiltä pitää). Niin no voihan sitä tulla positiivisia yllätyksiäkin.
Voi, en ehdi muuta kuin *halata* sinua ohimennen.
Mutta saithan halauksen?
Olet ollut ajatuksissani.
Voimia Sinulle huomiseen päivään!
Hallatar, kiitos muistamisesta ja halauksesta. Ehkä joskus mäkin voisin olla rohkea. Nyt tuntuu vaan rohkeus kaukaiselta.
Nurkkalintu, voimia tarvitsenkin. Tosin en tiedä vieläkään, mitä tehdä.
itkusi voi olla herkässä. Menisitkö terveysasemalle keskustelemaan asiasta? Uskon, että 1-2 voi olla mänttipäitä, mutta oletan, ettei muut vain tiedä mitä sanoa sinulle.
t Anne
Anne, voipi olla. Ja kyllä olen ollut vähän alamaissa. Tosin nyt on parempi olo. Tiedä sitten paikan ilmapiiristä.
Lähetä kommentti