Taisin tehdä tuossa Valokuvatorstain kuvassa linkitysvirheen. Nyt se kuva on linkitetty tähän blogiin eikä tuohon postaukseen. Joten joudun varmaan välillä kirjoittamaan tuohon Photokiertämääni, että valokuvatorstai löytää kuvani. Tällaista sattuu, ainakin meikäläiselle.
Sutkautuksia -blogissa http://www.sutkautuksia.blogspot.com/ lähdettiin miettimään, millä tavoilla saa lohtua arjen keskelle. No, makeahan se taattu keino ja joku leffakin. Olen nämä tainnut ennenkin mainita. Ja jopa lohtuostamisenkin.
Monella on vaan ollut nuoruudessa (10 vuoden molemmin puolin) joku kirja tai kirjoja, joita on lukenut ja aina vaan uudestaan.
Lucy Maud Montgomeryn Vihervaaran Annat olen kyllä lukenut, mutta niistä ei tullut sellaista lohtukirjasarjaa vaan näistä Louisa M. Alcott kirjoista: Tytöistä parhain, Kun Ruusu puhkeaa, Kahdeksan serkusta, ja tunnetuinpana Pikku Naisia.
Olenhan maininnut, että olen ollut sellainen poikatyttö siinä mielessä, että urheilin koko ajan. Juoksin, uin, soudin, vedin leukaa, sneppasin autoilla sun muuta. Nukeilla en paljoa leikkinyt, ainakaan kotileikkejä. Ai niin ja vielä urheiltiin ryhmänä kaiken maailman pelejä.
Jossakin vaiheessa kirjat alkoivat kiinnostaa. Taisin olla 14-vuotias, kun sitten ahmin kaikki kirjat, mitä sain käsiini. Ja meidän maalla riitti kirjoja ja kotonakin niitä oli monta seinällistä. Nuo Louisa M Alcottin kirjat tulivat mulle tärkeiksi, koska sitä kautta huomasin, kuinka kivaa lukeminen, sinne uppoutuminen on.
Tekstit
3 kommenttia:
Luin kirjan "Luumupuu kukkii" monta kertaa kun olin 10-12-vuotias.
Luin myos kaikki Lotta-kirjat.
Susa, tuota Luumupuu kukkii en olekaan lukenut. Lotta -kirjoja muistaakseni taas olen lukenut.
Mulla kun alkoi aika myöhään tämä lukeminen.
Tunnistan tuon lohtusyömisen ja lohtuostamisen, minäkin.
Nuo Pikku Naisia kirjat olivat minunkin suosikkeja, tykkäsin niistä kaikista kovasti. Siinä oli niin monenlaisia henkilöhahmoja, että oli samaistumisvaihtoehtoja, joista valita. Ja Lotta kirjat myös.
Lähetä kommentti