maanantaina

kuvasta lähti ajatus..






Tämä kuva lähti elämään ihan omia polkujaan. Ensin mulla oli piirustus, sitten lisäsin valokuvaa ja yhdistelin ja muokkailin ja kaiken myllytyksen jälkeen kuvasta muodostui tällainen.
Tästä voisi tulla mieleen ne kuuluisat musteläiskätestit. Mitä tuosta tuleekaan mieleen? Voisin lainata kuvaa, jos entiset ovat liian käytettyjä.
Luin joskus kirjaa motivoimisesta. Siinä kerrottiin sitkeistä ihmisistä, jotka eivät lannistuneet, vaikka välillä asiat menivät ihan pieleen. Sitäkään en ollut ajatellut, että myyjän paras puoli on kuulema sitkeys ja lannistamattomuus ja se, ettei anna periksi. Olin ajatellut, että puheenlahjat tai hyvä tyyppinä olisi se myyjän paras puoli.
Olen nimittäin huomannut, kuinka helppoa on antaa periksi ja olla uskomatta, että mikään muuttuisi. On helppoa antaa ajatusten mennä entistä rataa.
Siinä vaiheessa, kun olen gallialaisten tavoin odottanut taivaan putoavan päälleni, niin jotakin hyvää on ollut tulossa. Ehkä ei totaalista helpotusta ongelmiini, mutta jotakin, jotakin alkua. Ja aina jotakin tuon ei mitään voittaa.


5 kommenttia:

tia kirjoitti...

En vaan voi mitään, mutta mulle tulee sieni koko ajan silmien eteen. Sellainen satusieni, koristeellinen ;-)

Monessa jutussa sitkeys on hyväksi, eikä auta ollenkaan hermostua, olen sen todennut monesti.

Yvioon kirjoitti...

tia, no voihan tuo olla sienikin. Siinä testissähän pitää sanoa, mitä tulee mieleen. Mulle ei tule mitään konkreettista.

Itse olen joskus liian kärsimätön ja haluan jonkin asian tapahtuvan heti.

Susa kirjoitti...

Ma nain kuvassa ekana X-kirjaimen, mutta nyt makin naen sienen :)

Tuosta sitkeydesta;

"Thomas Edison teki 10 000 epaonnistunutta koetta, ennen kuin han keksi hehkulampun.

Henry Ford meni 5 kertaa konkurssiin, ennen kuin bisnekset alkavat sujua.

Richard Bachin menestysteos "lokki joonatan" kiersi 18 kustantajalla, ennen kuin tarppasi"
(kirjasta "Onnistujan pikku-jattilainen").

Ma olen kanssa karsimaton ja jos en heti huomaa muutosta, annan usein periksi :/

Uuna kirjoitti...

Minä näen kuvassa ihmisen, joka juuri ponnistaa polviltaan ylös, samalla hän kannattelee suorilla käsillä raskasta taakkaa. Hän selviytyy siitä hyvin, etenkin kun hän ei kannattele taakkaa yksin, vieressä on auttajia kummallakin puolella. Etenkin oikealla, sinisessä auttaja erottuu oikein hyvin.

Sitten tuli mieleen intiaanien taivaankannattaja. Niitähän on neljä, jokaisessa ilmansuunassa omansa, mutta tämä on selvästi yksi.

Hieno kuva!

Yvioon kirjoitti...

Susa, saa tuo kuva näyttää sieneltäkin. Mulle siitä tulee muita mielikuvia.

Niin kait se on, että olisi jaksettava vaan kokeilla niin kauan kun onnistuu. Joskushan sitä on pakko onnistuakin. Ja ei mulla iän myötä ole tämä kärsimättömyys hävinnyt, ehkä vähän, mutta vieläkin odotan tosi nopeita muutoksia.

Mun pitäisi varmaan kanssa lukea tuo onnistujan pikkujättiläinen. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. :)

Uuna, tuo intiaaneihin vertaus kuulostaa hienolta. Heillä on vahva oma kulttuurinsa, jossa on upeita aineksia.

Kiitos kuvakehuista, itse pidän siitä kanssa, kun se muodostui ja siitä tuli aika moni-ilmeinen.