perjantaina

aika kuluu..










Oletko tuntenut, että aika kuluu?

Oletko maistanut elämän juomaa?

Oletko ollut sinä?

En en minä,

täyttänyt vain muiden odotuksia,
sanonut kyllä

mutta vain toiselle

ei itselle.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno runo! On tärkeää oppia tuntemaan kuka on, eikä täyttää toisten toiveita.
Kaunis keijunmekko tuossa ensimmäisessä kuvassa. Kuvaaja ja kuvankäsittelijä sinä ainakin olet ja hyvä kirjoittaja, mutta mitä kaikkea muuta, sen vain sinä tiedät.

Yvonne kirjoitti...

Uuna Leijonainen, kiitos rohkaisusta. Kun kerran yllytit mua kirjoittamaan noita runokkeita, niin mä sitten tein jonkun. Yllytyshullu kun vähän olen.

Olen lapsesta asti halunnut olla nero tai todella luova, joka osaa jotakin helposti.

Tämä kuvaaminen ja käsittely on vienyt mennessään ja on kiva ollut huomata, ettei ole ihan huonoimmasta päästä.

Urheilu on oikeastaan ollut ainoa asia, jossa tiesin varmuudella lahjakkuuteni. Muuten tämä on ollut hakemista.

Noissa kuvissa on kortti ja sitä on muokattu ja leikelty ja ideoitu eteenpäin.

Yvonne kirjoitti...

Vähän on näköjään väsynyt meikäläinen. Ei toi kuva siis kortista ollut vaan otin ruususta kuvan ja sitten muokkasin. Aika jänniä saa kuivatusta kukastakin.

Anonyymi kirjoitti...

Kirkkaan kauniit värit kuvassasi ja kaunis runo.

Aika kuluu yllättävänkin nopeasti,varsinkin kun tekee jotain mielenkiintoista kuten olin eilen ulkona kuvaamassa, aika hurahti ja nälkäkin ennätti tulla.

Yvonne kirjoitti...

tia, niinhän se aika kuluu, kun on jotakin kivaa tehtävää tai ei väsytä niin paljoa. Tai on jotakin kivaa odotettavissa.