Nyt on taas sellainen olo, että mitään ei tule tuosta pääkopasta ulos tai ainakaan mitään kehittävää. Mua joko masentaa tai sitten ottaa päähän ja tunteet heittelee laidasta laitaan. Ensin ahdisti ennen joulua ja nyt sitten ahdistaa jälkeen joulun. Joten ahdistus jäi näköjään kylään ja mä en voi sille mitään.
Kävin tänään ulkonakin ja oli mulla kamera mukana, mutta sainko otettua kuvia. No, en ottanut yhtään uutta kuvaa. Ei yksinkertaisesti huvittanut. Tein pienen lenkin ja tulin kotiin ja totesin, etten ollut sitten ottanut yhtään kuvaa.
Mä olen mun huonon fiiliksen vanki ja en jaksa nyt itseäni mitenkään piristääkään. Ei oikein huvita, tuo piristäminenkään. Ei siis mikään huvita tai piristä. Yritän katsoa telkkarista jotakin tai täältä netistä ja kaikki on sellaista yhtä samaa ja harmaata. Tän fiiliksen takia olen ollut hissukseen tässä blogissani. Ei multa oikein irtoa mitään tähdellistä. Hyvä, kun sain edes jotakin ulos ja sekin on sitten tässä.
Taidan mennä mun "roskalaatikkooni" lepäämään...
Saisinpa edes hepulin jostakin, niin tulisi varmaan parempi olo. Kuvat on lainattu jostakin nettiavaruudesta, kun ei ollut omia kuvia kuvaamaan tän hetken fiiliksiä.
Tekstit
5 kommenttia:
Mulla on tollaisia aikoja usein.Ja silloin monesti tuntuu etta netti masentaa enemman, mutta juutun tahan koneen aareen enka paase ylos, mikaan ei kiinnosta.
Enta joku hauska, inspiroiva tai piristava leffa? Mulla se joskus toimii. Mutta tiedan, se on niin helppo sanoa, ma en yleensa kun olen maassa jaksa edes vuokrata leffaa.
Hali sulle Yvioon.
Kiitos Susa, joo tuo leffa piristää välillä ja sen takia tykkäänkin katsoa leffoja. Ehkäpä löydän tänään jotakin kivaa tai tulee joku leffa, josta tulee parempi mieli.
Välillä kieltämättä tuntuu, että netistä tulee huonompi olo, mutta toisaalta on täällä välillä jotakin kivaakin.
Hali sulle kanssa, Susa.
Mä oli pari vuotta sitten ihan alamaissa, kun niskapullistumat painoivat keskushermostoa, eikä kukaan lääkäri ensin uskonut mun kipuja. Oli muitakin asioita, jotka masensivat minua.
Sain omalta terveyskeskuslääkäriltä lääkettä, joka lisää serotoniinin määrää aivoissa. Minulle lääkkeet sopivat hyvin ja kun sitten sain vielä hoitoa niskaani, aloin piristyä pikku hiljaa. Nyt olen pirteämpi kuin vuosiin. Olen vähentänyt lääkkeitä koko ajan puoleen ja puoleen. Keväällä kun valo alkaa lisääntyä, jätän ne varmaan kokonaan.
Luulen, että serotoniinia lisäävä lääke olisi sinullekin ihan hyvä. Sinulla on niin kauan ollut kaikkea vaikeaa, joka väkisinkin masentaa. Tietysti parasta olisi lottovoitto ja osapäivätyö, mutta niitä ei ole helppo saada.
Jotain apua pitäisi kuitenkin saada.
Voimia sinulle ja rohkeutta avun hakemiseen.
En yhtään ihmettele jos masentaa tällainen jatkuva pimeys, minä ainakin kaipaan valoa.
Anna itsellesi lupa levätä sekin monta kertaa auttaa.
Vaikeuksien jälkeen kestää pitkän aikaa ennen kuin pääsee tasapainoon, jaksamista sinulle.
Leijonainen, mulle toi serotoniinivalimiste ei sopinut, kun väsytti vaan vielä enemmän ja tuli siitä vähän muitakin oireita.
Parhaiten mun mielialaa ovat auttaneet hormoonit ja niitä en voi käytää, kun kroppa ei kestä, vaikka pää voi hyvin.
Joitain toisentyyppistä kuin nuo serotoniinivalmisteet olen kokeillut ja ne eivät väsytä. Niitäkin vähentelen. Jossakin vaiheessa en ota mitään.
Kuulostaa hyvältä osapäivätyö ja lottovoitto. No, odottelen niitä ja yritän elää arkea.
Kiitos, voimia tässä tarvitseekin.
tia, se on totta, että aikaa voi mennä siihen, että toipuisi täysin. Jotenkin jää kammo helposti joihinkin asioihin ja silloin saattaa pelätä turhaan sellaista, mikä ei tapahdukaan.
Joo, lepäilen ja katsastan markkinoita. Ehkä olokin paranee. Kiitos, jaksamista tarvitseekin. No, kohta on valoisanpaa ja ehkä jotakin muutakin kivaa tulee.
Lähetä kommentti