Mä pidän sellaisista monikerroksisista leffoista. Ja varsinkin selllaiset kolahtaa muhun, jossa leffalla on jokin sanoma: siinä on elämäntaistelua, hyvän ja pahan välistä taistelua ja on ystäviä ja vihollisia. Leffassa on jotakin, jonka voin ottaa omaan elämääni. Jokin muistutus, että niinhän se asia onkin.
Kerron esimerkin ja otetaan vaikkapa Ritarin tarina. Siinä on siis kuvaus talonpojasta, joka tekeytyy ritariksi. Siinä on kuvattu taistelua ja sitä, että elämä ei ole aina helppoa. On ystäviä ja heitä, jotka uskovat häneen. Törmää myös viholliseen, mutta hänet voitetaan.
Ehkäpä Gladiaattorissa on myös samaa teemaa. Se on vaan musta vielä surullisempi ja voimakkaampi leffa.Ammennan leffoista jotakin omaan elämääni. Voi tulla jokin ajatus ja idea tai rohkeus tehdä jotakin.
Onko suhun kolahtanut jokin leffa ja miksi? Ja eläydytkö sinne syvälle vai ajatteletko vain, miten se on tehty?
Tekstit
2 kommenttia:
Näin the Butterfly effectin vasta. Se teki minuun vaikutuksen, sai miettimään omaa elämää ja omia valintoja. Niiden merkitystä muiden elämään. Miettimään kaikenlaista. Ensimmäinen leffa pitkään aikaan, kun en ehtinyt keskittyä epäoleellisiin asioihin.
Yleensä metsästän niitä elokuvasta. Kuten Niko lentäjän poika - leffassa, jossa orava söi tammenterhoja matkalla kohti Korvatunturia..
ipi, kiitos kommentistasi. Se leffoissa onkin mahtavaa, että ne voi pistää ajattelemaan.
Silloin se leffa on herättänyt jotakin ja ei ole mennyt leffan katsominen hukkaan.
Lähetä kommentti