keskiviikkona

itsetehty-mietiskelijä-elämänopiskelija miettii...






Pikkaisen tykyttää taas tuolla takaraivossa, kun taas mun kuva menee roskikseen. Se on sellainen yhdistelmäkuva ja musta ihan hyvä. Se on kuulema liian sekava. Eivät näköjään todellakaan ymmärrä mua ja mun kokeiluja, nyyh.


Siitä pontta saaneena väsäsin pari kuvakokeilua. Näistä tuli taas aika hyvät tunnelmakuvaajat. On se hyvä, että luomalla jotakin, on se sitten taidetta tai mitä tahansa omaa, niin saa noita tunnetiloja ja -lukkoja purettua. Muuten varmaan halkeisin kuin puhkaistu ilmapallo.

Mulla on ollut menossa myös sellainen leffojen maratoni. Olen katsonut Freedom Writers, joka kertoo opettajasta, joka yrittää saada vaikeista taustoista olevat jengioppilaansa innostumaan oppimisesta ja joka siinä jopa onnistuu. Elokuva perustuu todellisuuten ja on oppilaiden päiväkirjoista koottu.

Toinen elokuva, jonka katsoin, on tuo aina yhtä ihana Kaunis mieli. Siinä kuvataan John Nash:in skitsofreenista elämää. Russel Crowe on tosi hyvä skitsofreenisena professori Nash:inä. Leffassa on hyvä musiikki ja hyvin kuvaa ihmissuhteita. Ja mainio myös kohtaus, jossa John on muiden opiskelijoiden kanssa ravintolassa ja keksii sen, että jos kaikki kundit yrittävät blondia(joka on siis kapakin kaunein tyttö), niin he ovat toistensa tiellä, ja muut tytöt eivät tahdo jutella kakkosina. Ja jos taas kukaan ei yritä blondia, vaan juttelevat muiden tyttöjen kanssa, niin kukaan ei häviä vaan kaikki voittavat. Siis teoriasta, että pitää toimia yhteisön vuoksi teoriaan, että pitää toimia itsensä sekä muiden hyväksi. Silloin kaikki voittavat eikä kukaan häviä. (oon ehkä maininnut tästä ennenkin, mutta musta se on aina yhtä hyvä kohtaus)

Mä muutenkin eläydyn hyviin leffoihin herkkä kun olen. Ja pidän tosi paljon noista todellisuuten perustuvista elokuvista. Ja varsinkin sellaisista, jossa ei elämä ole valmiiksi tarjottu hyvin lähtökohdin, vaan huonommistakin lähtökohdista voi nousta oman elämänsä herraksi.
En ole koskaan oikein tajunnut, mitä hyötyä on menneisyyden vatvomisesta tai tietää, että joo, kun oli kurja lapsuus, niin sitten on pakko olla kurja aikuisuuskin. Ei se anna mitään eikä myöskään lohduta. Ennemmänkin mua kiinnostaa, mitä mä voin tällä hetkellä tehdä tai oppia tai miten voin vaikuttaa asioihin. En voi menneelle mitään, mutta tälle hetkelle mä voin.

Näitä on taas miettinyt itsetehty-mieteskelijä-elämänopiskelija.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen tuo alimmainen kuva. Ota kuvasi pois sellaisesta foorumista, joka ei taidetta ymmärrä. Ne haluavat pelkästään ja vain valokuvia, jotka on otettu klik.
Etsi joku taidefoorumi ja laita sinne kuviasi. Minäkään en nyt juuri keksi, mikä se voisi olla. Täällä Turussa on Arsnet, joka esittelee taiteilijoita, mutta kyllä siellä varmaan on joku vastaava paikka.

Yvonne kirjoitti...

Leijonainen, kiitos taas.Tuossa alimmaisessa vaan yhdistelin kaikkea ja ensin laitoin värejä oikein kunnolla. Sitten ne sopikin yhteen. Pidän siitä itsekin. Se kun hyvin kuvaa tunnelmia.

Ai, pitääkin katsoa, josko löytäisin jonkin paikan, mihin laittaa näitä kokeilujani.

Anonyymi kirjoitti...

Alimmainen kuva on hyvä.
Olen leijonaisen kanssa samaa mieltä.

Minulla on menossa kirjamaratoni. Toinen on sukkamaratoni. Kudon lasten pipoja ja sukkia Joulun lapsi 2008-keräykseen :)

Samalla huokailen täällä:
HUOH!:(
Blogilandiassa kommentoi taas joku toinenkin anonyymi riitta. Kävin *itkupillin* kyynelkaasu-blogissa , ja löysin kommenttilaatikosta jälleen
Riitta K:n mielipiteen. Se en ole minä, en ole koskaan kommentoinut *itkupillin* blogeihin, enkä tule kommentoimaankaan, sillä vähennän kommentointiani maailmalla. Annan tälle toiselle Riitalle enemmän tilaa :)
t. korndorfin riitta

Yvonne kirjoitti...

Kiitos korndorfin riitta. Taisi tuo kuva onnistua. Palasin siinä vanhenpaan kuvankäsittelyyni ja yhdistin sitä nykyseen. Siinä on siis vähän kaikkea oppimaani yhdistelty.

Harmi, että teidät sekoitetaan. riitta -nimeä esiintyy vaan aika yleisesti.

Tee oma blogi, niin silloin sua ei voi sekoittaa. Nimimerkki kun ohjautuu omaan blogiin.

Anonyymi kirjoitti...

:) Hehee, houkuttelet bloggaajaksi. Perustelusi ovat pätevät.
Olin vain ajatellut, että sen, minkä kommentoin, voisin rauhassa kommentoida anonyyminä nimimerkkinä. - Olen eräissä blogeissa kirjoittanut nimimerkillä riitta(koo).

Ans kattoo ny, mihin päädyn...
Mukavaa iltaa t. korndorfer :)