Mulle tuli kunnolla paineita siitä, minkälaisia kuvia tuonne kuvatoimistoon oikein voi laittaa. Tänäänkin käytin monta tuntia miettien, kelpaisko joku kuva sinne vai äänestääkö ne sen heti pois. No, laitoin sitten vihdoin ja viimein sellaisen peruskuvan. Ehkä se ei ole paras mahdollinen, mutta eipähän ole noita mun kuvakokeiluja, jotka kuulema olivat hätäistyn näköisiä ja pilasivat esim kukan ilmeen. Hm...
Asiasta ihan aasinkorvana mä en ole tainnut ikinä kerätä mitään. Äitini taas on esim. kerännyt kansallispukuisia nukkeja ympäri maailman. Osan hän on ostanut itse ja osan saanut tuliaisina matkoilta. Taitaa olla melkein kaikki maat edustettuna. Ja nukkeja on satoja hyllyt pullollaan.
Nämä kuvan nuket ovat espanjasta tuotuja.Ja toinen hawajilta.
Oletko ikinä kerännyt mitään ja kuinka paljon sulla on sitä kerättynä? Ja mitä parhaimmillaan kerääminen antaa? Vai tuleeko vaan hyllyntäytettä ja pölyn lisääjiä? Ja voiko se viedä ihan mennessään, että on pakko saada kerättyä aiheesta kaikki mahdollinen?
Tekstit
8 kommenttia:
Kauniisti muokatut kuvat, olet saanut niihin sellaisen mystisen ja eksoottisen tunnelman.
Minä en taida keräillä mitään. Pentuna tuli keräiltyä tietenkin tarroja ja kiiltokuvia, mutta se keräily on kyllä jo jäänyt. ;)
Jos nyt jotain keräilen, niin kirjoja. Eräässä vaiheessa keräilin myös soittorasioita (keräilen vieläkin, jos osuu joku sievä eteen), mutta niitä minulla on niin vähän, ettei sitä oikeastaan voi sanoa keräilyksi.
Kiitos elegia. Halusin muuttaa ne vähän erilaisiksi, etteivät vain näytä nukeilta.
Ai niin mäkin olen kerännyt kiiltokuvia. Tarroja en ole kerännyt. Niin en mäkään enää kyllä keräile niitä kiiltokuvia, mutta kauniita osa noista niistä on vieläkin.
Ai niin ja kirjoja mulla on kanssa hirveästi. Mutta niitäkin mun äidillä on sellainen kolme seinällistä, niin ei nämä omat kirjamäärät oikein siihen nähden tunnu.
Ah, soittorasiat kuulostaa kivalta keräilyltä. Ne kun ovat yleensä vielä kauniita ja kivan kuulosiakin.
Minäkin keräsin kirjoja, etenkin 1900-luvun alun naisten kirjoittamia mm. Onervaa ym. Mutta sitten minulle tuli niin paha astma, että vanhat (haisevat, ihan totta) kirjat eivät olleeet hyväksi. Eikä ollut varaa ostaa lasikaappeja niin paljoa. Jätin jäljelle vaan runokirjat ja tietokirjat, joten nyt kerään runokirjoja.
Ai niin, leijonainen, että vanhat kirjatkin voivat haista. Nehän vielä keräävät pölyäkin. Huomasin sen kun äidillä kirjahyllyä siivosin. Siinä on kyllä hommaa ja hidasta sellaista. Ja pölyä kyllä lentää joka paikkaa ja aivastelen koko ajan.
Runokirjoja on varmaan kivakin kerätä. Äidilläni on niitäkin paljon. Pitäisi varmaan lukea, kun kerran niitä olisi tarjolla. Enpä ole vaan saanut aikaiseksi.
Mulla on vähän kaikenlaisia kirjoja: romaaneja ja tietokirjoja ja psykologisia. Niitä keräisin, jos olisi varaa. Ovat vaan niin kalliita.
Hyvää huomenta! :)
Tulin luoksesi aamukaffille ja aion viipyä, sillä täällä on minulle nyt paljon luettavaa ja katsottavaa. Saatan jättää kommenttejakin...
En varsinaisesti ole keräilijä, mutta siitä huolimatta huushollissamme on aivan liikaa tavaraa. Onneksi kaikki ei ole minun!
Kirjoja kertyy hyllyt täyteen. Olen kirjafriikki. Annan paljon kirjalahjoja oman maun mukaan, eli en ensisijaisesti mieti, mikä miellyttäisi lahjan saajaa :)
Voisin sanoa, että kerään PÄÄomaa, eli luen paljon, PÄÄasiassa hengellistä eli kristillistä kirjallisuutta.
Raamattua luen päivittäin edes pienen pätkän, sillä olen huomannut, että tarvitsen
"lääkeannoksen". Jonain päivänä riittää 10 minuutin annos, jonain taas esim. 1 tunnin, joskus suurempiakin annoksia.
t. riitta
Kivahan se on kommentteja saada, riitta. Paljon kivempi kirjoittaa jotakin, kun joku sitten vastaa. Eii ei tarvitse ihan yksikseen kirjoitella.
Mäkään en ole varsinainen keräilijä, mutta kirjoja on paljon ja niitä on kiva ostaa ihan omaksi asti. Joten niitä kertyy.
Ja kirjat kyllä antavatkin paljon ja saa uusia ajatuksia ja vie joskus ikävissä tilanteissa ajatukset muualle. Toisaalta kirjoista saa kanssa uusia ideoita kuten esim. olen tuohon kuvaamiseen saanut.
Muutenkin kirjat ovat mahtavia kaiken kaikkiaan.
Kauniita nukkeja!
Olen liian nopeatempoinen, jotta olisin pysynyt minkään tietyn tavaran keräämisessä pitkään. Kirjoja joskus, mutta vuosi vuodelta tavaralla ja niiden omistamisella on aina vähemmän merkitystä minulle.
Vaan nyt täysi-ikäinen pienokaiseni on lapsuudessaan kerännyt yli 200 pehmopupujussia - varma valinta mummoille ja kummeille ja matkatulijaisina. Jussit eivät lupailuista huolimatta muuttaneet hänen yksiöönsä, vaan ovat kahdessa eri kodissa, jätesäkeissä, vintillä, mutta tallella edelleen. Kyllä niistäkin hyvän näyttelyn kokoaisi.
Kiitos pilviharso. Noista nukista oli vaikea saada terävää kuvaa, mutta ehkä nuken idea kuitenkin näkyy.
Voihan se olla, että jossakin vaiheessa muksusi haluaa ne jussit kotiinsa. Ja kyllä niistä kieltämättä kivan näyttelyn kokoaisi. Tietysti tilaa vievät paljon, kun on noin monta kertynyt. Kivoja muistoja kuitenkin.
Mullakin on eniten kirjoja. Ne vievät kuitenkin vähiten tilaa ja niitä on helpoin ostaa.
Niin no eihän se tavara onnea tuo. Elämässä on niin paljon muutakin. Ihmiset ja ystävät ja ystävällisyys ja muut eleet piristävät päivää paljon enemmän kuin varsinainen tavara.
Lähetä kommentti