Mulle alkaa kertyä noita valokuvia niin paljon, etten enää osaa valita, mitä tänne laittaa. En pysy perässä itsekään. Otan uusia kuvia, vaikka en ole ehtinyt edellisiäkään näyttää. Ja tunnetusti se valinnan vaikeus.
Tällä hetkellä luen (kuten Riitalle jo kerroinkin vastauksessa) Alzheimerin kanssa, kirjoittanut Richard Taylor. Hän itse sairastui tuohon tautiin kuutisen vuotta sitten ja hyvin valottaa sitä, miltä itsestä tuntuu elää sairauden kanssa, jota varmaan pelätään tällä hetkellä eniten maailmassa. Ajatella, että dementiaa sairastaa tällä hetkellä 24 miljoonaa ihmistä.
"En kirjoita muille, vaan itselleni. Kirjoitan siksi, että ymmärtäisin itseäni paremmin, muistaisin mieleeni välähtäviä ajatuksia, selvittelisin omia ongelmiani, keksisin oikeat kysymykset ja löytäisin muutamia vastauksia itselleni. Kirjoitan viihdyttääkseni itseäni ja todistaakseni itselleni, että jotain vanhasta minusta on vielä tallella."
Kieltämättä mun pahin kauhuskenario tulevasta elämästä olisi sairastua juuri tuohon pelättyyn alzheimerin tautiin. Siinä kun muisti pettää ja luonne voi muuttua ja jossakin vaiheessa ei enää itsekään tiedä tai muista, mitä tekee ja miksi ja ei enää välitäkään, miten saa lähimmäiset hämilleen. Aivot rappeutuvat ja lopuksi pettää kroppa.
Mitä sairautta itse pelkäät? Vai ajatteletko edes tällaista? Vai voiko sairauksia laittaa paremmuus- tai pahemmuusjärjestykseen?
Tekstit
9 kommenttia:
Tuo on taas hieno tuo kaislakuva. Hyvä vaan kun kuvia on paljon jemmassa, talvella ei luultavasti ole niin helppoa kuvata. Toisaalta talvi on kaunista, jos on kaunista.
Mitään tautia ei tietty itselleen halua, mutta eniten pelkään kivuliasta tautia. Dementiaa en pelkää niinkään siksi, että olen seurannut 92-vuotiaan anoppini elämää ja tuntuu, että alkava dementia on siunaus vanhukselle, joka pelkää edessä olevaa ja väsyy arkeen, jossa ei voi tehdä mitään.
Tietysti nuorelle dementia on kauhistus.
Mustakin tuo kaislakuva onnistui, leijonainen,kiitos kehuista. Ja sopi jotenkin aiheeseen. Ai niin, talvi. Niin ehkä silloin ei ehdi niin paljon kuvaamaan.
En kyllä haluaisi itsekään mitään kivuliasta tautia. Tuo alzheimer tulee vaan aika nuorena, jopa 50-60 vuotiaanakin. Silloin olisi muuten elämää jäljellä, mutta tuo muuttaa ihmistä ja sitä entistä persoonaa ei kohta ole. Sitä pelkään, että kadottaa kokonaan itsensä ja on kuitenkin suht. nuori.
Vaarilla dementia tuli vasta yli 80-vuotiaana.
Sopiva kysymys mustalle päivälleni...
Dementia on tullut kovin tutuksi oman äitini kautta. Alkuun oli tosi rankkaa se hyväksyä, mutta kun hänen tautinsa on nyt rauhallista ja hitaasti etenevää, ei paniikkia ole ollut muutamaan vuoteen. Dementia olisi ikävä saada nuorena ja kyllä sukurasituksen vuoksi sitä vähän "kyylääkin".
Muutoin olen sellainen ihminen, joka varmaan suunnattomasti hämmästyy, jos itsellään olisi jotakin vakavaa. Olen niin tottunut siihen, että kaikki muut sairastaa ja itse vain kolhin jäseniäni eli sellaista pientä juttua. En ole koskaan tutkinut nettiä tai lääkärikirjoja muiden kuin toisten vakavien sairauksien takia tai pelosta. Voisiko tästä sitten päätellä, etten kauheasti pelkää omia oireitani vakaviksi.
Ihan aluksi: tietokoneeni kovalevyllä on tällä hetkellä 18000 kuvaa. Kun tajusin asian, hankin ulkoisen kovalevyn - kaiken varalta.
Toiseksi:
Sairauksia ei kannata etukäteen murehtia. Niistä on tarpeeksi harmia, kun tulevat kohdalle.
T. nivelrikkoinen uniapneetikko.
Kaislakuvalla olisi pian paikka seinälläni. Kaunis :)
En varsinaisesti etukäteispelkää sairauksia, mutta toivon, ettei kenenkään tarvitsisi kokea sellaista fyysistä tuskaa ja kipua, jota ei voida poistaa, tai lieventää sellaiseksi, ettei se vie elämänhalua.
Samoin toivon, ettei kukaan sairastaisi vakavaa psyyken sairautta, johon ei löydy apua.
-riitta-
Kaunis kuva :)
Vaikea sanoa mita tautia pelkaan eniten... sokeritautia meilla on suvussa, se pelottaa.
No, sitten sä olet nähnyt läheltä, mitä dementia voi tehdä ihmiselle, pilviharso. Alzheimerin ja dementian ero on kait siinä, että alzheimer tulee nuorempana, on nopeammin etenevä ja saattaa muuttaa persoonallisuutta voimakkaasti.
Vaarillani kun oli jonkinmoinen dementia, niin hän vain vetäytyi ja ei persoonaltaan paljoa muuttunut. Muisti vaan katosi vähitellen ja lauloi enemmän kuin ennen (kuorossa ahkera kävijä ollut aikoinaan).
En tiedä, pelkäänkö varsinaisesti, mutta alzheimer tuntuisi niin raskaalta, kun menettäisi omat kykynsä ja persoonansa. Se kait tuossa sairaudessa on pahinta. Kun nyt vanhemmiten alan vihdoin tottua itseeni, niin olisi se raskasta menettää itsensä.
Onpa sulla paljon kuvia, äijä. Pitäisi munkin varmaan hankkia lisätehoja, ettei tämä kone mene tukkoon.
No, onhan se niinkin, ettei kannata pelätä mahdollisesti tulevia sairauksia. Ja en kait aktiivisesti pelkääkään. Tuo alzheimer vaan tuntuu niin totaaliselta persoonan viejältä, että iän myötä mietin tulevaakin. Ei mulla nyt varsinaisia muistiongelmia ole. En ole vaan ikinä ollut tosi hyvämuistinen. Sellainen pistää vaan ajattelemaan. Ja kun sairauksissa se varhainen toteaminen jotakin saattaa vielä auttaakin. Tällä hetkellä mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta todettuna. Särkylääkkeitä en voisikaan syödä, kun saan niistä tosi pahan turvotuksen.
Riitta, itsekin tykkään tuosta kaislavesikuvasta. Siinä on monta kerrosta.
Niin no kyllä nuo kipusairaudet sun muutkin ovat hirveitä. En niitä väheksykään. Ja samaten pahimmat mielen sairaudet.
Ehkä tuo alzheimer on musta niitä pahimmasta päästä, kun en haluaisi menettää persoonani ja kykyjäni enkä haluaisi tulla muista riippuvaiseksi.
Susa, Niin no ei sokeritautikaan varmasti mikään kiva sairaus olisi.
Kuvia on kiva olla paljon, en itsekkään tiedä kaikkia, sillä niitä on kerääntynyt aikamoinen läjä ja poika hankki ulkoisen kovalevyn, että äipälle mahtuu kuvia.
Hieno kuva sinulla taas.
Sairauksia ei mielestäni voi laittaa mihinkään järjestykseen esim. toisilla kipukynnys on aika matala ja heille kipu olisi tosi rankkaa.
Kiitos tia, varmaan mäkin joudun lisätilaa hankkimaan. Pitänee katsoa.
Tuo kaislakuva onnistui aika kivasti ehkä tuon veden heijastuksen takia. Tuli vaan siinä hetkessä kokeilu mieleen.
Niin ei kait sairauksia voi laittaa pahemmuus- tai paremmuusjärjestykseen yleensä. Ehkä ajattelin yksilötasolla. Ja sitten tuli tuo alzheimer siinä mieleen.
Lähetä kommentti