Mä olen sitten hyvä toimimaan spontaanisti ilman että ajattelen loppuun asti mitä teen. En saa tolkuttomia raivokohtauksia tai ala rikkoa tavaroita. Sillä tavalla en ole spontaani. Mutta kun on kyse esim. miehistä niin siinä mä saatan toimia ensin ja ajattelen vasta sitten.
Mua on aina askarruttanut, että miten tietää, pitääkö toinen oikeasti ja kuinka paljon toinen pitää. Miehistä kun on joskus äärimmäisen vaikea saada selkoa.
Yleensä tiedän omat tunteeni siihen asti, että ihastunko toiseen sillai päättömästi vai eikö toinen herätä mitään fiiliksiä. Ei siis mitään. Jonkun kanssa on kiva jutella, niin sitten voi huomata pitävänsä toisesta muutenkin. Ja sitten on sellainen tyyppi, jonka seurassa on mahtava olla, toisen lähellä on hyvä olla ja on jotain yhteistä, mutta ehkä siitä ei ole sen enenpää. Siinä ihmisessä on paljon, mistä pitää, mutta järjellä katsottuna ei ehkä voisi tulla mitään. Miten voikin toisesta pitäminen olla vaikeaa.
Vaikeimmat ovat nämä, jotka herättvät ristiriitaisia tunteita. Järki puhuu toista kuin tunteet. Ehkä mun ei todellakaan kannata lähteä treffeille. Mä kun en osaa lukea toista varmaan kuitenkaan. Käsitän toisen aikeet kuitenkin väärin. Tai toinen voi kyllä muhun ihastua, mutta ei siinä sen enenpää. Miten voikin elämässä oppia joillakin alueilla jotakin uutta ja joillakin runnaa vaan paikoillaan. Olen varmaan lyönyt päätäni seinään niin eri tavoilla ettei mitään rajaa. Välillä on usko ihmisen muuttumiseen koetuksella. Musta ainakin tuntuu, että en opi mitään virheistäni, vaan toistan niitä samoja koko ajan. Ja vaikka kuinka tiedän teoriassa jonkin asian, niin käytännössä en osaa kuitenkaan toimia toisin. Oletko itse hakannut päätä seinään jossakin asiassa? Ja oletko oppinut välttämään samoja virheitä ja miten?
Tekstit
5 kommenttia:
Ai niin noista kuvista sen verran. Niissä kait mussa on jotakin kehitystä tapahtunut. Nuo ovat nimittäin heinäkuussa otettuja kuvia.
Hyvät kuvat :)
Sinullahan on jännittävät pohdinnat päällä! :)
Olen kyllä varovaisen arka sanomaan noihin miesasioihin...
Kokemusta vain harvasta.
Viimeiset ekat treffit johtivat siihen, että "30-vuotinen sota" on tullut sodittua ja yritämme ylläpitää rauhan vuosia. :D
Mutta niistä Sinun treffeistäsi:
eihän siitä miehestä saa mitään selkoa, jos ei tee tuttavuutta.
Ihmissuhteet ovat riskinottoa joka tapauksessa.
Kyllä, olen hakannut päätäni seinään useasti. Kipeimmin ystävyyssuhteissamme, jolloin miehenkin pää on kolissut seinään. Ajattele, se oli kauheeta! Mutta me todella opimme jotain; mm. sen, ettemme enää luota ihmisiin sinisilmäisesti, ja uusiin ihmisiin on ollut hyvin vaikea tutustua ystävyyteen asti.
Mukavia treffejä t. riitta :)
Kiitos vastauksesta, Riitta. Nämä miesjutut ovat olleet mulle aina vähän sellaisia arvoituksia. En osaa oikein tulkita noita kakslahkeisia.
Ai teille tuli ekoista treffeistä vähän pitempiaikaiset. Mielenkiintoista. Kävispä mullekin niin. :)
Tämä tyyppi, josta kerroin, on kyllä aika erikoinen ja ollaan välillä nähty enemmän ja sitten ollut pitkä tauko. Olen vaan huono tulkitsemaan sitä, mitä hän musta tahtoo. Mutta kait se niin on, että jos ei itseään mihinkään tilanteisiin laita noitten miesten kanssa, niin ei sitten mitään tapahdukaan. Vaikeaa vaan joskus ja hermoja raastavaa. Ja kanssa pelottavaa.
Varmaan oli kauheata noissa ystävyyssuhteissa pettyminen. On mulla siitäkin kokemusta. Aika järkytävää, loppujen lopuksi.
Mulla on vieläkin vähän tuota sinisilmäisyyttä, vaikka nykyään vähän aikaa tarkkailenkin ennen kuin kokonaan luotankaan, jos nyt siihen pystyn. Ja uusiin ihmisiin on vaikea tutustua syvällisemmin. Noita tuttavuuksia on helpompi luoda.
Hyvä, että olette selvinneet noista ikävistä tilanteista.
Kiitos mukavista treffitoivotuksista. Katsotaan...
Moikka, tulin vastavierailulle kun tunnustit lukevasi mun blogia :)
Varmaan jossain asioissa ei opi ikinä. Olen aikas jääräpää, ja myös tiedän sen, mutta lähipiiri saa olla varpasillaan jos meikäläinen jotain päättää :)
Kiitos vastavierailusta, loviisa. Niin, no kokonaan luonnettaan ei voi muuttaa ja ei kait tarvitsekaan.
Joissakin asioissa vaan toivoisi oppivansa vähemmällä eikä vain ajautuisi tilanteisiin.
Mäkin olen aika jäärä, kun sille päälle satun. Joskus hyvä puoli, joskus taas huono.
Lähetä kommentti