perjantaina

sikanaama ja työn ja vapaa-ajan suhde






Onpa mukavaa olla kotona ja rentoutua parin leffan parissa. Ovatpa leffat sellaista romanttista hömppää. Saa nyt nähdä, miten kestän niitä katsoa vai ovatko edes hyvin tehtyjä.

Mitenköhän ihmiset osaavat pitää vapaa-ajan ja työn erillään. Mulla ainakin meinaa toi työ tulla tähän vapaa-aikaankin. Ihmettelen ihmisiä, jotka voivat tehdä henkisesti todella raskasta työtä ja jättää työt työpaikalle. Mä olen itse ainakin niin herkkä, että en varmaan siihen pystyisikään. No, ehkä se on opettelukysymys tai myös luonnekysymys.



Käyn katsomassa ainakin toisen leffan ja ehkä saan jotakin ideoita tähän bloggailuunkin. Saas nähdä. On vähän haikea olo, kun tämä kesäapulaiseni oli tänään vikaa päivää. Hän lähtee kesälomalle ja sitten kouluun Englantiin. Vähän olen kyllä kateellinen, jos saa näin sanoa.



2 kommenttia:

Äijä kirjoitti...

Jaa-a. Se työn ja vapaa-ajan erottaminen onnistuu kokemukseni mukaan silloin, kun se tulee tärkeäksi. Jos vaikka oman hyvinvoinnin takia on erotettava työ täysin vapaa-ajasta.
Minulla tärkeyden toi hyvä ihmissuhde, joka motivoi erottamaan toisistaan nämä kaksi.

Yvioon kirjoitti...

Se on vaan aika vaikeaa lakata ajattelemasta työasoita vapaa-ajalla. Mulla ei todellakaan ole työnarkomanian vikaa vaan arvostan omaa aikaa. Nykyhommassani on vaan mitoitettu vähän väärin ja töitä on niin paljon, että hukun noitten pinojen alle. En haluaisi todellakaan ajatella työjuttuja.

Niinhän sitä pitäisi todella erottaa työ- ja vapaa-aika. Ja olla työssä, jossa on tarpeeksi töitä, ei liikaa eikä liian vähän. Hyvä ihmissuhde varmaan tekee sen työajan ulkopuolisen elämän tosi tärkeäksi. Ja ehkä helpommin irrottautuu kokonaan työstä.