Jännä juttu, että siinä vaiheessa, kun luulee, ettei keksi mitään uutta. Luulee, että on jo kaiken kokeillut, niin tulee sellainen tyhjä hetki ja sitten pam...
Luovuutta ei voi pakottaa. Se joko on siellä odottamassa tai ei. Ja välillä tulee sellaisia tyhjiä ja toivottomia hetkiä, jolloin luulee tuon puolen jo itsessään kuihtuneen. Ja taas se näyttää, että vielä löytyy jotakin uutta. Ei kannata toivoaan heittää. Kokeilee vaan ja ykskaks se on siinä...
Tekstit
5 kommenttia:
Niinpä, upeat kuvat ovat nyt siinä. Ja minä uskon että niitä tulee - ja muutakin - vaikka kuinka paljon. Ei luovuus katoa, se vain vetää henkeä, ja yleensä silloin, kun se vetää henkeä se uudistuu. On vain jaksettava odottaa, sillä jos uudistuminen on suuri sen muhiminen kestää kauemman. Luovuus vaatii lekottelua ja oleilua, ei pakottamista.
Ai niin, käypä maistamassa kakkua.
Kiitos leijonainen. Kävin jo maistamassa kakkua. Hyvältä maistui.
Kieltämättä ei väkisin voi luoda mitään. Ja tulee sellaisia tyhjiä aikoja, jolloin ei keksi mitään. Taitaa olla prosessointia koko luovuus. Mietin uusia jippoja ja annan vaan ajatusten velloilla ja oleilen ja lueskelen. Ehkä jotakin jää haaviinkin.
Mutta katselen toisella silmällä, josko jotakin uutta keksisin.
Tuttu juttu tuo tyhjä olotila ja sitten yht´äkkiä vaan jostain pulppuaa taas uusia ideoita ja kuvakohteitakin ym.
Hienoja kuvia olet ottanut.
Kiitos tia, sulla on kanssa hienoja kuvia. Käyn niitä ihailemassa. Meillä on vaan molemmilla aika paljon kukkia, niin yritän laittaa myös muitakin. Kukat mulla on välillä onnistuneet, mutta tuossa maisemassa on vielä opettelua. Ja en haluaisi laittaa samaa kukkaa kuin sulla. Välillä olen nimittäin melkein jo laittanut vielä saman kukan. Tosin eihän niitä voi olla koskaan liikaa ja niihin saa omanlaista kuvakulmaa.
Noita eläimiä olen kohdannut välillä, niin ole laittanut ne pällistelemään tänne. Niitä on vain vaikea kuvata, kun eivät pysy paikoillaan.
Lähetä kommentti